kennel Omituinen

Tänään ja eilen aikaisemmin.

2012-01-25T21:20:00.001+02:00

Tänään viisi vuotta sitten, 2007.

Tänään neljä vuotta sitten, 2008.

Tänään kolme vuotta sitten, 2009.

Eilen kaksi vuotta sitten, 2010.

Hyvä Anna! Hyvä Noita!

2012-01-22T19:40:00.001+02:00

Vallan unohtunut informoida, miten upeasti Anna ja Noita (Omituinen Källeröinen) jälleen kerran voittivat pienimuotoiset agilitykisat. Viime maanantaina 16.1. heillä oli olut treenijakson päättymisen iloksi kisat ryhmäläisten kesken.

"Noita voitti taas oman ryhmän möllikisat hienolla 0-radalla. ;) Tällä kertaa oli yhtä vaille kaikki paikalla eli päheet viisi osallistujaa. Likka veti aika mageesti ja täpöllä. Selvä kisakone, syttyy aina, kun viritetään pientä kilpailun poikasta. :D"

"...jäi taakse dallut, bokserit ja belgit pitkine kinttuineen... Eivätpä olleet yhtä huolellisia, kun meitsit."

Minäpä sanonkin, että ohjaajalla on ainakin yhtä paljon merkitystä kuin koiralla. Joten onnea, onnea, onnea, Anna ja Noita! Olette tykkejä!!! :D

Voittohuumaa ryydittää viime lokakuiset kuvat hallilta, kun käytiin vääntämässä rautalangasta valsseja ja persjättöjä.
Kuvista kiitämme taas Anttia.

Tämä kaikki on toistoa viime jakson lopusta, jolloin Anna ja Noita niinikään voittivat ryhmänsä sisällä järjestetyt pienimuotoiset kisat. Hopeainen kultamitalisti.

Hyviä ootte!

Haapasuo.

2012-01-22T19:14:00.000+02:00

21.1.2012

Olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa muistaakseni ainakin pari kertaa aikaisemmin, mutta reissut ovat suuntautuneet aina kansallispuiston pohjoisosiin. Nyt ajeltiin eteläkautta sisälle ja lähdettiin rämpimään kohti Haapasuota.

Kukaan ei ollut kulkenut reittiä meille auki, joten kahdeksan kilometrin jälkeen kieltämättä tuntui jaloissa, että hangessa oli tullut kahlattua. Eksymistä estämässä Kirveslammen reitti oli merkattu sinisin maalimerkein. Konkreettinen hukkaan joutumisen mahdollisuus tuli esiin vasta Haapasuolla, kun reitti ei näkynytkään enää sinisellä puissa ja sulan maan aikaan reittiä osoittavat pitkospuut olivat lumen alla. Yhdet kengänjäljet kulkivat suolle, joten seurattiin niitä suon toiselle laidalle ja palattiin sieltä samaa reittiä takaisin.

kartta

Ojassa on sen verran virtaa,
ettei pakkanen ole päässyt selättämään sitä.

Hippa elementissään...

Luna Haapasuon reunamilla.

HAAPASUO

Hippa.

Tämän kelon kohdalta esirämpijämme oli kaartanut oikealle ja sinne suuntaan jatkaessamme pitkospuut katosivat jalan alta. Pitkospuut olisivat todennäköisesti jatkuneet kelon kohdalta suoraan.

Troikka.
Järjestyksesä Hippa edellä, Luna ja Ursa perässä.

Lunta anturoissa.

Uu.

2012-01-21T10:02:00.001+02:00

Keppimaniaa Jääskelässä.

2012-01-20T18:48:00.002+02:00

15.1.2012

Viime sunnuntaina suuntasin aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi auton keulaa kohti Jääskelää. Motarilla mennessä tuli äkisti Team N&A&A mieleen ja pirautin josko lähtisivät spontaanisti messiin. Lähtivätpä tietysti. Kymmenen minuutin varoitusajalla tiimi kasassa. Spontaani jatkumo kaarratti ABCin kautta makkarat mukaan, myöhän pistetään tulet roihuamaan.

Kierrettiin luontopolun alapuolisko, mikä osoittautui järkeväksi päätökseksi, sillä kulkijoita ei ollut käynyt pitämässä polkua avoinna ja saatiin omatoimisesti kahlata polku auki. Seitsemänpäinen eli kolmetoistasilmäinen karavaani sai kyllä aikaiseksi melkoisen polkuverkoston. Siskokset jakoivat yhteistä keppihurmiota. Kirmailua ja lumisia naamoja.

Noidan ilme kertoo. "Mamma, mamma, mammaa!"
Lunan ja Noidan suhde on jännää seurattavaa. Loputtomasti iloisia jälleen-näkemisiä.

Omituisten systerysten keppikiinnostus on yhteinen.
Hippa vasemmalla, Noita oikealla.

Notskipaikalla roihun sytyttäminen tuotti tuskaa, sillä spontaani ajatus tulistelusta ei tuonut mukanaan puukkoa, että puut olisi saanut pienittyä. Onneksi samaan aikaan meidän kanssa paikalle ilmaantui väkeä ja saatiin puukkoa lainattua sen verran, että saimme savusta nousemaan liekkejä ja makkarat käristettyä. Kiitokset vain kanssaväelle!

Kun kävimme tulomatkalla Annan kanssa ABCilla hakemassa evästä, otimme toki huomioon myös nälkäiset ystävämämme. Erityisesti Noidalla meinasi silmät tipahtaa päästä, kun nuotiolla kypsennettyä herkkua heiluteltiin nokan edessä. Äkkinäinen suuhun nappaaminen ja vikkelä siirtyminen kauemmas muista, selin toisiin. Nam!

Kiitokset spontaaniudesta KorteSUOn kermalle!

Priima Pihka.

2012-01-18T22:19:00.001+02:00

Pikapäivitys onnelliselta kasvattajalta.

Pihka (O. Pihkakinttu) on tänään syynätty silmien ja polvien osalta terveeksi. Polvet 0/0 ja silmät puhtaat. Mahtavia uutisia!! :D Kiitos Sirene, että käytit tutkailuttamassa Pihkulaisen.

Pihka luovutti lisäksi putkilollisen verta, josta näytteestä tsekataan Pihkan prcd-PRA status. Toivottavasti siltäkin saralta saadaan hyviä uutisia. Luna-emo on vanhempiensa tulosten perusteella a, terve, Sarri-isää ei ole tarkistettu. Pahimmillaankin Pihka on vain prcd-PRA:n kantaja, B, sairastumatta kuitenkaan koskaan itse.

Pihkan terveystulokset tähän asti: Silmät ok, A/A lonkat, 0/0 kyynärät, 0/0 polvet sekä kuvattu selkä ja kaularanka, ei muutoksia. Priima tyttö siis kokonaisuudessaan. :)

Palanpainikkiikkeeksi pikku-Pihkan kuva syksyltä 2009. :)

Hyyppää.

2012-01-07T20:51:00.002+02:00

Keski-Suomen Koli ei kaipaa sanoja. Se on hieno.

Panorama.

Taas on yksi Keski-Suomen vuorista huiputettu ja yhden 'must'-retkikohteen tällä alueella voi kuitata käydyksi. Pikkasen arvelutti, kun kaikki alustavat tiedot väitti, ettei tietä tai reittiä vuorelle löydy edes kartalta. Tieto taitaa olla marraskuusta 2000 vanhentunut, sillä paikan päällä osoittautui, että vuorta kiertää sinisin maalimerkein merkattu polku. Seuraavilla uhkakuvilla lähdettiin kuitenkin liikenteeseen: "Hyyppää lienee Suomen ainoa tämän luokan nähtävyys, jonne et voi löytää tietä kartasta! Hyyppää poistettiin muutama vuosi sitten GT-kartastosta, eikä Metsähallitus, Tielaitos tai Laukaan kunta ole koskaan viitoittanut tietä Keski-Suomen Kolille."

Retkue.

Noita-Nöpsy-Nokinenä, Omituinen Källeröinen.

Tunsimme olomme melkoisiksi sisseiksi, kun jätettiin auto metsäautotien varteen, Hyyppäänvuoren kaakkoispuolelle ja lähdettiin rohkeasti kohti polutonta metsää. Antilla tietysti, moternina miehenä, oli puhelimessaan jokin megahieno paikannussyteeni, että pystyi tsekkaamaan, että oltiin oikeassa suunnassa. Vaan eipä siinä kai olisi voinut suuremmin eksyäkään, suunta vain ylös, ylös, ylös. Kiskottiin huput päähän, ettei lumi ropissut niskaan, väisteltiin tiheässä kuusikossa alaoksia ja kiikuttiin polutonta rinnettä ylöspäin. Helpommallakin olisi päässyt, kuten paluumatkalla sai todeta, mutta sissimeininkihän ei koskaan haittaa. Kuntotestiä taas seikkailumielellä.

Ensimmäinen kunnollinen mukava pakkaspäivä, ihanaa talven tuntua. Eipä olisi voinut parempaa ilmojenhaltijalta toivoa.

Putkahdettiin poluttomasta rinteestä merkatulle reitille, yksimielinen yhteisymmärrys oikeasta suunnasta ja kohti hämmästyttävän huikeita maisemia. Eipä olisi uskonut, että täältäkin, läheltä Jyväskylää (n.35km), löytyy näin hienoa maisemaa. Ihan tuli kieltämättä vähän Koli mieleen. Näköalatasanteelta pällisteltävää oli lännen ja pohjoisen suuntaan. Reissullamme kierrettiin koko huippu myötäpäivään ja pitkään sai katsella maisemia.

Tytsyt zumbaa Hyyppäällä.

Hippa.

Kuvissa näköalapaikalta näkyy niemen ympärillä levittäytyvä Lievestuoreenjärvi, joka opastaulun mukaan sijaitsee 80 metriä alempana, kuin Hyyppäänvuoren huippu (korkeus 170m merenpinnasta). Puiden latvat siinsivät kaukana kaukana alapuolellamme. Lievestuoreenjärvi rupeaa tähän vuoden aikaan vihdoin rakentamaan jäätä suojakseen. Ylhäältä katsottuna järven selällä näkyi valtavia halkeamia, kuin joku olisi iskenyt jättimäisillä nyrkeillä jäistä pintaa. Luoteen suunnassa on nimeltään retkueen vahvuuteen sopivasti osuva Karhulampi. Mikähän tarina siihen liittyy. Liekö näillä seuduilla tallustanut taannoin kontio. Nyt seutuja juoksi ainakin kolme nimellään varustettua, Ursa, Metsähippa ja Källeröinen, sekä kaikkien emojen emo Luna.

Omituinen Källeröinen "Noita", Omituinen Metsähippa "Hippa", Nutukas Illusia "Luna" ja Nutukas Ursula "Ursa".

Lunan bravuuri.

Hipan bravuuri.

Siskokset Hippa ja Noita.

Hyyppään huippu laskee näköalatasanteen alapuolella pystysuorana kalliona. Pudotus alapuolisten suurien kivelohkareiden päälle on pelottavan näköinen. Talvisaikaan lumi voi peittää alleen hurjiakin railoja kalliossa. Varovainen pitää olla.

Olimme tulleet Hyyppään laelle sen helpompaa puolta, etelästä. Pohjoispuolella on kivikkoa sekä luolia ja reitti sitä kautta on vaikeakulkuisempi. Koska olemme utelias ja seikkailumielinen retkue, päätimme kivuta sopivasta kohtaa kivikkoa alas tsekkaaamaan myös alapuolella olevat luolat. Antin paikannusmenetelmällä reitillemme piirtyi jännittävää ees-sun-taas-syheröä, kun laskeuduimme rinnettä alas luolille ja vankkoja männyn juuria kahvoina käyttäen vielä samaa reittiä ylös. Halusimme vielä uudelleen huipulle aistimaan tunnelmia.

Anna, Antti ja Noita matkalla alas.

Jääpuikot, kuin valaan hetulat.

Todistimme todennäköisesti jääkauden aikaansaannosta (mikäpä täällä maastoissa nyt ei olisi jääkauden aikaansaannosta...). Valtavia kivilohkareita pienempien päällä huteran näköisesti, mutta kuitenkin niille sijoilleen jo tuhansia vuosia sitten tipahtaneena. Osa luolista oli sellaisia, että niissä pystyi seisomaan, joskin talvi ja pakkanen olivat muodostaneet luolien kattoon murhaavan suuria jääpuikkoja. Kauaa ei iljennyt henkeään uhmata teräaseiden alla. Isompi kivi pienempien kannattelemana muodosti houkuttelevan hyllyn, jota ei voinut vastustaa. Tokihan oli päästävä kiipeämään ja ryömimään luolaan. Hirvitys ja 'pitää-päästä-pois'-tunne iski siinä vaiheessa, kun Anna istutti epäilyksen ja ajatuksen, että päälläni tasapainoilee tonneittain kiveä. Eipäs muuten kuulostakaan houkuttelevalta... Kivimuodostelmat herättivät jatkumoajattelua, jos tuon pienen kiven ottaisi tuosta pois, niin aiheuttaisiko se ketjureaktion, joka murtaa tuhansia vuosia sitten asetetun tasapainon taian.

Suora kalliopudotus näköalatasanteelta alas.

Hyyppäänvuoren maastoissa on paljon vanhoja pituuskasvunsa lopettaneita "lakkapäämäntyjä". Seutu lienee joskus kärsinyt myös metsäpalosta, sillä osassa puista oli havaittavissa palokoroja.

Takaisinmenomatkalla päädyttiin kulkemaan, ei merkattua, mutta muuten hyväpohjaista polkua pitkin, joka vei melkein suoraan autolle. Oltaisiin siis selvitty alkuosuuskin sisseilemättä, olisi ehkä ollut helpompaa, mutta ehkä ei kuitenkaan niin hauskaa. Löytämisen iloa ei voi voittaa.

Hyyppää pitää nähdä kesällä, kun Lievestuoreenjärvi kimmeltää sinisenä. Hyyppää pitää nähdä syksyllä, kun lehtipuut ja havupuut lomittuvat alapuolella keltaiseksi ja vihreäksi metsämatoksi.

Hyyppää pitää nähdä.

Kartat, meidän kulkema reitti Antin nykyaikaisella masiinalla (vas.) ja merkitty polku Hyyppään laella.

Hippa oli reissun jälkeen sympaattisen huurteinen kuuraparta.

Kuvat Susanna Kangasvuo ja Antti Leukkunen

Hypnoottinen Kuusaa.

2012-01-06T22:32:00.001+02:00

Laukaan Kuusaankosken tyrskyt ovat pyörineet mielessä ja mielenpyöritys käytiin tyynnyttämässä. Kuusaankosken hyrskyämisen alkujuuret kantavat 4000 vuoden päähän, ajan kuluessa koski on muovautunut virtaamaan nykyistä uomaansa. Tällä hetkellä koskialue on 400 metriä pitkä ja 140 metriä leveä, korkeuseroa tulee 4,4 metriä. Jälleen valistuin informaatiotaulusta.

Koski pauhasi, eikä ollut millänsäkään laantuakseen pikkupakkasen alla. Tokkopa tyrskyt lopettavat mylvintäänsä koko talvena. Koski täytti mielen ihan kokonaan. Virran vesi on hypnoottisen muuttuvaa, sama kohta ei taivu enää uudelleen ihan saman näköiseksi, vaikka vesi vyöryy täsmälleen samojen kivien ylitse.

Kuusaankosken jylyä aikamme ihmeteltyämme suuntasimme päättäväisin askelin lähistöllä kiertävälle luontopolulle. Polku kulkee pääosin reittejä, jotka ovat talvisin hiihtäjien vallassa. Niin nytkin. Venäläisturistit ovat saapuneet Peurunkaan viettämään Venäjän ortodoksisen kirkon käyttämän juliaanisen kalenterin mukaista joulua 7. tammikuuta. Pidin parempana poiketa metsään, jossa samoiltiin alkuun päämäärättä. Päädyimme seuraamaan lumikenkäsamoilijan jälkiä, jotka veivätkin meitä onnistuneesti kohti Oitinmäkeä, jonka juuri olinkin halunnut nähdä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Loppujen lopuksi oli varsin hauska rämpiä poluttomia rinteitä lumikenkien jäljissä.

Luna Oitinmäellä.

Oitinmäen mörkö?

Oitinmäeltä alas kodalle, jossa saatiin viritettyä pienet tulet kolmella puukalikalla ja parilla ponnekkaalla puhalluksella. Joku oli aivan vasta jättänyt meitä varten hehkuvan hiilloksen. Lisää hypnoosia luvassa.

Kartta.

Uusi vuosi uudet retket.

2012-01-01T19:44:00.004+02:00

Uuden vuoden kunniaksi suuntasimme aivan uusille poluille, auto kohti Sumiaisia Äänekoskella ja Laulavan Mörön Polkua. Polkureitti on kokonaisuudessaan 19km pitkä, joten suunnan reitillä voi ottaa sinne, mikä itseä kiehtoo eniten. Itse valitsin pari mukavalta kuulostavaa kohdetta, Kaakkovuoren ja siellä sijaitsevan näkötornin sekä Laulumäen ja Kettuhiekan maastot. Matkaa reissuilla tuli lopulta taivallettua vähän rapiat 10km.

Auto parkkiin Syvälahden koulun pihaan ja reiteille.

KAAKKOVUORI

Reippailumme ensimmäinen osuus oli noin kolmen kilometrin mittainen kiepautus, pellon ja metsän poikki Kaakkovuoren huipulle, laelta alas etelärinnettä ja länsirinteen alapuolelta metsän ja peltojen kautta takaisin Syvälahden koululle. Kaakkovuoren laelle noustessa saa reilun parin sadan metrin matkalla kivuta ylöspäin noin 60m, joten saatin taas tutusti tuta Keski-Suomen mäkisestä maastosta. Kaakkovuori kohoaa 170m korkeuteen merenpinnasta ja sen huipulla on 17m korkea näkötorni. Tornin juurella on myös nuotiopaikka, joten tässä voisi vaikka nauttia kupposen kuumaa.

Retkue määrätietoisesti matkalla kohti Kaakkovuoren näkötornia.

Näkymät tornista täyttivät odotukset kirkkaasti. Huipulla oli tilaa hengittää. Metsien ja peltolaikkujen takana siintää Keitele saarineen, puiden latvojen korkeudelta katse kiertää kauas. Harmaa ja väritön talvikeli, mutta aurinko maalasi hienosti valoisaa juovaansa pilviin ja taivaan rantaan. Kirkkaalla ilmalla elämys voisi olla toisenlainen.

Panoramakuva tornista tekee täyden ympyrän.

Olen tottunut siihen, että saan Ursasta seuraa huipulle (monessakin mielessä... :) ). Se pystyy kiipeämään sinne minne minäkin ja monesti sellaisinkiin paikkoihin, joihin minä en pääse. Mikään kiipeäminen ei tunnu olevan sille liian suuri haaste, joten pidän jo lähes itsestäänselvyytenä, että Ursa reippailee näkötorneissakin huipuille saakka. Tällä kertaa Hippakin osoitti sisunsa ja uskalsi tulla ylös asti. Ottipa malttamaton varaslähtöäkin jo alkuun, kun päättävästi oli jo matkalla, kun itse vasta pääsin tornin juurelle. Tietysti mietin, että miten mahtaa neiti silmitön tulla nuo eritoten ylhäältä varsin jyrkät portaat alaspäin, mutta ei näyttänyt aiheuttavan mitään suurempaa ongelmaa. Kaikkein jyrkimmissä paikoissa Hippa vähän peesaili minua, kun menin askelen mitan edellä, mutta todella reippaasti kaikkiaan. Pointsit Hipsille!

vieraskirjaan jäi kiitoksemme huikeista näkymistä sekä uuden vuoden terveiset jokaiselle vaeltajalle.

LAULUMÄKI JA KETTUHIEKKA

Syvälahden koululta luoteeseen lähtee 7km mittainen luontopolku kohti Laulumäkeä ja Kettuharjua. Osittain matka vie paikallisia pikkuteitä pitkin. Kangasmetsää, kaistale suota, kuusikkoa. Kivuttiin ensin Laulumäelle ja jatkettiin vastapäivään kohti Kettuhiekkaa. Matkan varrella oli löydettävissä muinaisrantaa sekä vanhat kolmiomittaustornin perustukset, kolme sammaloitunutta kiviröykkiötä.

Laulumäen metsäiseltä laelta avautuu upea näköala Keiteleelle.

Laulumäeltä jatkaessa polku pudottaa alas Keiteleen rantaan, jonka rannassa se kuljettaa kulkijaa noin kilometrin verran. Leuto talvi on pitänyt meidät poissa jäältä, joskin jonkinlainen kansi Keiteleen päällä jo on. Rannat ovat vuorotellen jäätyneet, sulaneet ja taas jäätyneet. Pakkanen oli tehnyt rannoille upeaa jäätaidetta.

KEITELE ON KYLMISSÄÄN.

Tassujen käyntejä.

Kettuhiekassa on nuotiopaikka, josta on näkymää Keiteleelle. Hiekkapohjainen ranta mahdollistaa kesällä vaikka uimisen.

Reitin ensimmäiset vajaat pari kilometriä, jotka olivat myös samaisen reitin pari viimeistä, olivat hieman tylsää taivallettavaa pääosin teitä pitkin. Kun taas reitti Mörkömajalta Laulumäelle ja Kettuhiekkaan oli hieno. Kesäaikaan auton voi ajaa Mörkömajalle ja lähteä siitä jatkamaan jalan. Toki reitti kutistuu silloin vain muutaman kilometrin mittaiseksi, mutta toisaalta kierroksen jälkeen auton nokan voi suunnata vielä jonnekin muualle Laulavan Mörön polkureitillä.

Pöllittyä.

2011-12-31T16:49:00.003+02:00

Kävin penkomassa ja pöllimässä kuvia ihanaisen Noidan talvisista lenkkeilytunnelmista joulukuulta.

Kiitokset kuuluu jommalle kummalle tai kummallekin Aalle!

Noidan lenkkimaastot ja yksi Jyväskylän maamerkeistä, Matti Nykäsen Mäeksi nimetty hyppyri Laajavuoressa.

Ainiin, sainhan minä kuulla tuossa taannoin Noidan ylistystäkin. On se vain tervepäinen, kiltti ja hyväkäytöksinen koira. Ylistys-sanat Annan suusta.

Käsinkosketeltavissa on ylpeys pätevään pikkueläimeen, joka handlasi vankoilla hermoilla ihmisensä valmistujaisjuhlat joulukuun puolen välin tienoilla. 40 päinen humuyleisö tervehdittiin kohteliaasti, haukkumatta ja häntä heiluen ja sen jälkeen emännän tavoin käytiin kyselemässä tunnelmia juhlien edetessä. Istuutuminen lähituntumaan ja suorasukainen katse silmiin, rapsutuksilta ja herkuilta ei näin toimien voi välttyä. Se huomioi hienosti jokaisen, "istui pää aina sen juhlavieraan sylissä, jolla ei juuri sillä hetkellä ollut juttu seuraa". Kiltin ja rauhallisen koiran maine oli sinetöity, kun Noita retkahti "kesken kuuminta juhlatunnelmaa pitkin pituuttaan keskelle olohuonetta ja ihmisvilinää. Ei haitannut vaikka korkokenkiä ja helmoja lipui ohi kuonon vain senttien päästä."

Hymyn huulilleni sai Annan kuvaus siitä, miten pikkulapsiin tottumaton Noita suhtautui pikkuväkeen: "Pikku-Samppa 4v sai siltä läpyn lihapullahoukutteella, josta poika oli niin innoissaan, että temppuja olisi pitänyt tehdä sen jälkeen koko ajan."

"Tulipa tehtyä lapinkoirille hyvää peeärrää, moni kyseli mikä tämä on ja mistä näitä saa... ;)"

Kiitos siitä Anna ja kiitos siitä, että olette kasvattaneet Noidasta noin hienon koirakansalaisen!

Viestejä menneisyydestä.

2011-12-28T00:28:00.000+02:00

Tiedoksi ja huominherättäjäksi. Viikon sisään päivitetty muutama sivu menneisyydestä, jotka ovat roikkuneet keskeneräisinä luonnoksina pääosin oman saamattomuuteni takia. Osaan olen saanut kuvia vasta tässä lähiaikaan.

Joulukuu 2011
- Oravivuorella.

Elokuu 2011
- Hyvä Noita.
- Seitseminen.

Huhtikuu 2011
- Metsä.

Kaksi polkua.

2011-12-26T23:06:00.005+02:00

Tämän vuotiset Tapaninpäivän äksönit näyttävät jokseenkin erilaisilta kuin viime vuonna. Tuo meidän lähijärvi, jolla viime vuonna hilluttiin, ei arvatenkaan ole vielä jäässä...

Tänä vuonna suunnattiin retkeilemään.

SEITSEMÄN KUKKULAN LUONTOPOLKU, TIKKAKOSKI

Polun alkupää oli soista ja märkää, polku kulki taajaman tuntumassa. Vaihtui pidemmällä kyllä varsin mukaviksi maastoiksi, vaikka latuja ja pururataa aika paljon ristesikin. Suhteellisen paljon kumpuilevaa harjumännikköä ja jääkautisia suppia. Keli oli pettävän keväinen, tuuli kovaa (Tapani-myrskyn jälkituntuja) ja asteita oli plus kolme. Aurinkoakin saatiin ja sitähän toki tervehditään aina ilolla. Aurinko värjää kaiken niin kauniiksi tähän vuodenaikaan.

Kuvien perusteella ei kuitenkaan uskoisi, että nyt pitäisi olla sydäntalvi.

kartta

Aurinko näyttäytyi ja värjäsi männikköä oranssin sävyihin.
Ehdottomasti reissun kohokohtia. Tätä lisää!

NYRÖLÄN LUONTOPOLKU, NYRÖLÄ

Ajeltiin Tikkakoskelta Nyrölään, saipa taas ajella kieli keskellä suuta. Alkumatkaa oli hiekoitettu ihan reilunlaisesti, mutta loppumatkasta jäätikölle oli ripoteltu vain hyppysellisiä hiekkaa sinne tänne. Kammottavaa ajoa.

Luontopolku lähtee Nyrölän koulun tuntumasta. Kierrettiin polku myötäpäivään, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, saatiin alussa alta pois hakkuuaukeat ja lopussa oli mahdollisuus nauttia nätimmistä maastoista ja pitkospuista. Aurinko alkoi hiipiä taivaanrannan taakse, joten saatiin edetä rivakkaa tahtia. Eväille oli tietysti aikaa, oltiinhan retkelle lähdetty ja syötävät poltteli repun pohjalla.

kartta

Iso-Mustalammessa sijaitsevaan saareen pääsee sulan veden aikaan vetolossilla (tai kantavien jäiden aikaan kävellenkin toki). Sen verran täytyy varmaan intoutua tulemaan tälle polulle uudelleenkin, että päästään saareen tulille. ...ja kokeilemaan vetolossia. Systeemi toimii siten, että kuvan sinisistä köysistä vetämällä saa kiskottua itsensä vastarannalle. Näppärää.

Kaunista oli kaikkiaan. Suo illan hämärtyessä on kyllä rauhoittavaa katseltavaa.

Kuu sirosti kasvullaan.

Lämmintä joulumieltä!

2011-12-24T22:23:00.000+02:00

24 - Ikkuna.

2011-12-24T21:41:00.002+02:00

Oikein ihanaa ja lämpöistä Joulua!!

Ikkunan karmeista väsääntyy muistitaulu. Saman voi toteuttaa myös esimerkiksi taulunkehyksiin. Tarvitaan kynä, mitta, vasara, pieniä nauloja, rautalankaa sekä kahdet pihdit, katkaisemiseen ja rautalangan vääntämiseen.

Kuva1.
Mittaa ja merkitse naulojen paikat ja naulaa ne paikalleen, siten, että noin puolet naulasta jää vielä naulaamatta. Näihin nauloihin pingotetaan rautalangat.

Kuva2.
Pingota rautalangat ensin vain toiseen suuntaan.

Kuva3.
Lyö viimeiseksi naulat vasaralla pohjaan asti. Naulojen nupit ankkuroivat rautalangat paikoilleen.

Kuva4.
Pingota toiseen suuntaan menevät rautalangat siten, että aina kun risteät toista rautalankaa kiepautat rautalangan sen ympäri. Toimi symmetrisesti. Jokaisesta kiepautuksesta tulee silloin samanlainen. Ankkuroi lopuksi rautalangat jälleen paikoilleen nauloihin ja lyö ne vasaralla loppuun asti.

Kuva5. ja 6.Sido kukkaset paikalleen rautalankojen risteyskohtiin. (Kuvat kukkien tekemiseen alapuolella.)

KUKKIEN TEKEMINEN

Kukkien terälehtiä voi olla kolme tai vaikka neljä. Silloin rautalankakieppejä kynän ympäri tulee tehdä kahdeksan. Terälehtien tulee olla kaksinkertaisia, jotta tauluun laitettavat kuvat yms. pysyvät paikoillaan.

Taulu on valmis.

Oli ilo tehdä joulukalenteria, vaan se ilo on ohi nyt, Joulu on tullut ja viimeinen luukku auennut.

Projektin toteuttaminen oli välillä vähän raskasta, mutta loppujen lopuksi tuli itsekin kokeiltua ja tehtyä monia sellaisia juttuja, joita on jo pitkään halunnut kokeilla, mutta joita on aina milloin minkäkin tekosyyn varjolla siirtänyt eteenpäin. Toivottavasti kalenterin luukut herättivät kihelmöintiä ja kokeilunhalua sormenpäissä.

23 - Kuvan siirto.

2011-12-23T21:52:00.001+02:00

Kuvan siirto on suhteellisen maagista toimintaa. Seuratkaapa.
Siirretyssä kuvassa Omituista kööriä sukulaisineen: Noita, Rohto, Luna, Pihka, Ravja ja Hippa, sekä alaosastolla Ursa.
Yksityiskohdat katoavat ja Hipasta selvää saa vain toisesta etujalasta Ravja-paapan vieressä.

Kuva1.
Kuvan siirtoon tarvitaan siirrettävä kuva, pohja, jolle kuva siirretään (itse käytin pahvia, mutta se voi olla myös jokin muu levy, paperi tai kangas), vesiohenteista akrylaattilakkaa, sivellin, leivinpaperia, silitysrauta ja pala kynttilää.
Siirrettävän kuvan tulee olla mustavalkovalokopio, sillä kopion musta väri siirretään pohjalle. Kuva siirtyy pohjalle peilikuvana alkuperäiseen nähden.

Kuva2.
Lakkaa kuva sekä pohja huolellisesti akrylaattilakalla. Anna pintojen kuivua 10min.

Kuva3.
Aseta lakatut pinnat vastakkain ja silitä leivinpaperin läpi pinnat kiinni toisiinsa silitysraudan kuumimmalla lämmöllä. Ole jälleen huolellinen.

Kuva4.-7.
Tarkista, että lakkapinnat tarttuivat kauttaaltaan toisiinsa kiinni. Aloita sitten paperin irroittaminen kostuttamalla ja pintaa hellästi sormenpäillä hiertämällä. Varo vahingoittamasta kuvaa liian voimakkailla otteilla. Aloita keskeltä ja etene reunoja kohti, kuva tulee pikkuhiljaa esiin. Kuivaa pintaa välillä ja jatka pinnan silittelyä niin kauan kunnes valkoinen paperi on irronnut.

Kuva8.
Kuva kirkastuu, kun se viimeistellään hankaamalla pintaa kynttilällä ja sen jälkeen sulattamalla kynttilä kuvan pintaan silittämällä. Suojaa pinta silitettäessä leivinpaperilla.

Kuva9.
Jos pinta tuntuu käpristyvän voimakkaasti kuperaksi pinnan voi suoristaa lakkaamalla myös toisen puolen. Jännite tasoittuu.

22 - Sydämet tapettisuikaleista.

2011-12-22T21:54:00.002+02:00

Vuoden pimein päivä.
Huomenna ollaan jo taas menossa kohti valoa ja kesää.

Sydänteema jatkuu. Kahdeksasta suikaleesta syntyy. Näissä toteutuneissa tuli käytettyä tapettia, joka tuntui olevan mukavan pehmeää ja taipuisaa tähän tarkoitukseen.

Aloita suikaleiden leikkaamisella, sinänsä suikaleiden leveydellä ei ole merkitystä, kunhan ne ovat kaikki yhtä leveitä.

Asettele neljä paperisuikaletta päällekäin ja niputa ne peukalon ja etusormen väliin. Aloita taivuttamalla suikaleiden yläpäät vuorotellen alas siten, että niistä sisimmäinen muodostaa pienimmän kaaren ja kaaret kasvavat kerros kerrokselta. Ensimmäinen sydämen puolikas on valmis.

Tee toinen puolikas samalla lailla. Aseta valmistuneen puolikkaan päälle samaan nippuun neljä pitkää suikaletta, jotka vuorotellen taivutat alas. Tässä vaiheessa jokainen suikale on vielä irti, peukalo-etusormi-ote pitää ne nipussa ja niiden muotoileminen symmetrisiksi sydämen puolikkaiksi on mahdollista.

Kun lopputulos miellyttää, liimaa suikaleiden päät yhteen. Suikaleet voi myös nitoa tai teipata yhteen.

Joulureviiri saapui.

2011-12-21T21:16:00.001+02:00

Olipas harvinaisen kiva käydä postilaatikolla tänään: lehdet Reviiri ja Lapinkoira sekä joulukortteja - eikä ainuttakaan laskua. Reviirin kansien sisältä löytyi Omituista sakkia (plus päälle pari muuta allekirjoittaneen ottamaa kuvaa).

Sisällysaukemalla Lunan (Nutukas Illusia) luminassu vasemmalla ja oikealla Hipan (O. Metsähippa) ja Noidan (O. Källeröinen) risuleikit.

Luna-emo ja tytär-Ursa (Nutukas Ursula) ritirinnan ylinnä ja vielä kolmas sukupolvi paappa-Ravja (Pukranvaara Ravja) alinna, kaikki asennossa nokka samaan suuntaan.

Tulos-sivulla Ursa loistaa agilitymenestyksineen.

...ja niin tietysti, Omituiset toivottavat lumoavaa Joulua.

21 - Huovutettu sydän (= epätoivo).

2011-12-21T20:50:00.002+02:00

Koska kaikki ei aina luonnistu toivotulla tavalla, niin tässäpä sopiva maankamaralle tipautus, elikkäs Joulun "ratoksi" oikein "mukava" ohjeistus huovutettuun sydämeen. Kuvan lopputulostahan uskaltaa jopa katsoa, vaan ei se kyllä mennyt ihan niin kuin Strömsöössä. Kiitos vain Marika vinkeistä. ;)

Alkuajatuksena oli tehdä neulahuovuttamalla sydämiä piparkakkumuottia kehikkona hyväksikäyttäen. Materiaalina omien koirien pohjavillat. Sain Marikalta viime vuonna Jouluksi kolme sydäntä (Peeran, Ravjan ja Rohton karvasta) ja olivatpahan hienoja. Helppoja kuulemma tehdä...

Yritteliäänä, tottakai-minä-osaan-immeisenä lähdin hommaan olettaen tietäväni mitä teen. Oikeaoppisesti superlonia huovutusalustaksi ja sydänmuotin läpi neulaamaan. Onnistuin tekemään vaikka minkälaisia venahtaneita hökötyksiä, yhdessä versiossa alustana ollut superloni tuhoutui, kun se huovuttui sydämen sisään. Lopulta paras (ja sama mikä on myös kuvassa tuunattuna, ommeltuna ja napitettuna) sydän syntyi siten, että neulasin sydämen jotakuinkin hatarasti kasaan ja rupesin sen jälkeen leikkimään saippualla ja vedellä, kuten huovuttaessa tehdään. Sydänkehikko oli kokoajan systeemin ympärillä ja poistin kehikon vasta, kun työ oli täysin kuivunut.

Konsultointia Marikan suuntaan, kun homma ei lähtenyt luonnistumaan odotetun mukaisesti. Hän oli käyttänyt sydämien sidostamiseen ja ryhdistämiseen pohjavillojen väliin laitettua naavaa. "Jes! Nythän tämä onnistuu!" ...vaan ei. Enhän minä toki ole surkea neulahuovuttamaan, mutta Marikan täytyy olla siinä TODELLA hyvä.

Yrittäkääpäs. Oikein leppoisaa ajanvietettä. ;)
Minäkin aion vielä yrittää. Niin kerta! Perhana.

Sydän on tehty siis oman porukan pohjavilloista. Arvaapa vain kenen karvaa on käytetty....?

20 - Jouluinen paperitähti.

2011-12-20T23:45:00.001+02:00

Englannin kielinen ohje löytyy linkin takaa. Alapuolella myös kuvaohjeistus aiheeseen. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Tähden toteuttamiseen tarvitaan liimaa, klemmareita sekä yhteensä kaksitoista saman pituista ja levyistä suikaletta. Suikaleet voivat olla ohuehkoa kartonkia tai paksua paperia. Isompi tähti vaatii paksumman materiaalin ollakseen napakka. Omat suikaleeni tähden tekoon olivat 7mm levyisiä ja 95mm pitkiä, jolloin lopputulos on kutakuinkin kuusenkoristeen kokoinen.

Ensimmäiset viisi vaihetta tehdään kahteen kertaan, jotta kolmiuloitteiselle tähdelle saadaan kaksi puolikasta. Puolikkaat liimataan yhteen ristikkäin.

19 - Kolmiopaketteja.

2011-12-20T00:51:00.000+02:00

Paketoinnissa voi käyttää lennokkaasti luovuutta samaan tapaan, kuin joulukortteja tehdessä. Jälleen materiaalien kirjo on rajaton.

Nyt hieman erilainen ratkaisu. Kuvassa etualalla olevat kolmion muotoiset paketit syntyvät yllättävän vaivattomasti ja takuulla erottuvat nelikulmaisista tovereistaan kuusen alla.

Kartongista tai jäykästä tapetista leikataan suorakulmainen pala, joka taitetaan kaksin kerroin, lyhyemmät sivut vastakkain. Taitekohta painetaan kynnellä teräväksi. Taite avataan ja suorakulmion kumpaankin lyhyeen sivuun merkitään keskikohta. Tästä merkitystä kohdasta painetaan viivotinta vasten veitsen hamarapuolella viiva kohti pitkän sivun keskikohtaa (kuva1). Sama toistetaan neljä kertaa siten, että suorakulmion sisälle muodostuu salmiakkikuvio (kuva2). Taitekohdat nostetaan sisään päin ja paperi nostetaan kolmion muotoon. Paperin kummallekin lyhyemmälle sivulle kaksi reikää tekemällä (kuva3), sekä reiät rinnakkain nostamalla saa kiinnityskohdan, josta kolmion saa sidottua kokoon kauniilla nauhalla.

Kolmiopaketti edestä ja sivulta.

18 - Riisisuklaa.

2011-12-18T22:51:00.000+02:00

Herkutellaan riisisuklaalla. Tämä tulee mielettömän nopeasti ja vaivattomasti.

125 g kookosrasvaa
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
6 dl riisimuroja

Sulata kookosrasva kattilassa miedolla lämmöllä ja anna sen jäähtyä haaleaksi. Siivilöi rasvan joukkoon tomusokeri-kaakaojauheseos ja sekoita tasaiseksi. Lisää vaniljasokeri ja murot.

Annostele seos kahdella lusikalla pieniin vuokiin tai kaada se levyksi leivinpaperin päälle. Jaa jäähtynyt levy sopiviksi paloiksi. Anna kovettua kylmässä.

17 - Hyasintin tuoksua.

2011-12-17T19:00:00.000+02:00

Aika pistää joulukukat esille. Parista hyasintista, sammalesta, kävyistä sekä havuista syntyy asetelma lasimaljaan. Vuorasin lasimaljan rönsyävästi sammalella siten, että lasin läpi näkyy sammalen oikea puoli. Syntyneeseen sammalpesään asettelin hyasintit. Tähän väliin voisi laittaa hyasinttien kera vähän multaa. Pääliosan peittelin niinikään sammalella ja tein kolon myös tuikkukipolle. Pientä somistusta vielä havunipuilla ja muutamalla kävyllä. Piakkoin hyasintit aukeavat valkoiseksi ja siniseksi kukaksi.

En henkilökohtaisesti omaa minkään näköistä viherpeukaloa ja pääosin onnistun antamaan kukille vain pelkkää saattohoitoa. Toivottavasti nämä kestävät kuitenkin edes joulun yli... Pääasiahan tietysti on, että saatto tapahtuu somassa paketissa...

16 - Tuohitähdet.

2011-12-16T00:41:00.002+02:00

Jatketaan ähvertämistä luonnon materiaaleilla ja toisaalta palataan perinteisiin joulukoristeisiin samalla tavoin kuin olkipallojen kanssa luukussa kuusi.

Ohje seikkaperäisine kuvineen löytyy linkin takaa. Sen verran tein itse muutosta ohjeeseen, että toistin viimeisen vaiheen kaksi kertaa eli laitoin neljä pikkukolmiota myös toiselle puolelle tähden keskustaan. Lisäksi tein tähdet vähän suuremmiksi, kuin mitä ohjeessa, omat tuohisuikaleeni taisivat olla leveydeltään enemmän sentin kuin puolikkaan luokkaa. Kokeilin ensin kapeammilla suikaleilla, mutta lopputuloksena oli mielestäni vähän liian pikkuinen tähti.

15 - Sytykekävyt.

2011-12-15T22:42:00.003+02:00

Tässä on hauska ja helppo ohje. Vielä kerkeää värkätä vaikka pukinkonttiin ihmiselle, jolla on puilla lämpenevä sauna tai takka. Sytykekävyt toimivat nimensä mukaisesti tulen tekijän apureina.

Sytykekäpyjen tekemisen pääraaka-aineina toimivat metsästä kotiin kannetut kävyt. Omat käpyni kulkeutuivat viime viikonloppuna taskussa Korpilahden Oravivuorelta ja kuivahtivat sekä avautuivat saunassa paperipussissa muutaman päivän ajan. Toinen raaka-aine on valkoinen kynttilämassa, jota voi ostaa valmiina askartelutarvikepuodeista. Toisaalta sytykekäpyjen ansiosta tarjoutuu oivallinen mahdollisuus päästä eroon myös kotokaappeihin kulkeutumaan jääneistä valkoisista kynttilänpätkistä. Osa kynttilämassasta rouhitaan saksilla tai veitsellä hiutalekokoon. Toinen osa massasta sulatetaan vesihauteessa. Kattilassa kiehautetaan vettä, jonka jälkeen kattilaan upotetaan esimerkiksi vanha säilyketölkki, jonka sisällä kynttilänpalat sulavat kirkkaaksi nesteeksi.

Kävyt upotetaan ensin sulaan kynttilämassaan ja nostetaan sieltä esimerksiksi grillipihdeillä tai vaikka haarukalla sanomalehdelle kuivumaan. Hetken kuivahdettuaan kävyt upotetaan uudelleen steariiniin ja kieräytetään vielä rouhituissa kynttilän murusissa, jolloin ne tarttuvat kävyn pintaan kuin lumihiutaleet.

Valmista! Siitäpä kävyt sopivaan lasiin tai vaikka tapetista tehtyyn pieneen koppaan, sellofaania ympärille, nätti maanläheinen nauha koristukseksi ja mars mars ihmisiä lahjomaan.

14 - Lumihiutaleita.

2011-12-14T22:41:00.017+02:00

Lumihiutaleiden leikkaaminen on hyvin todennäköisesti tuttua puuhaa, mutta niiden tekeminen unohtuu aina välillä. Idea on simppeli. Paperista leikataan neliön muotoisia paloja, jotka taitellaan kahdeksaan osaan. Taitoskohtiin leikataan erilaisia koloja, jonka jälkeen tuotos avataan varovasti. Joka kerta kun lumihiutaleen avaa on melkein kuin avaisi joulupakettia - koskaan ei tiedä tarkkaan mitä saa. Isompia koloja leikkaamalla valmiiseen lumihiutaleeseen tulee näyttävyyttä suhteessa aivan pieniin koloihin. Tässäkin kehoitan kokeilemaan ja iloittelemaan rohkeasti.

Valmiit lumihiutaleet voi perinteiseen tapaan liimata ikkunaan tai ripustaa ihan tavallisella ompelulangalla tai siimalla kattoon ilmavirrassa liikkuvaksi lumihiutaleryhmäksi.

13 - Kynttilänjalka kupista.

2011-12-13T23:33:00.004+02:00

Kynttilänjalka syntyy vanhasta kahvikupista ja asetista, halkaisijaltaan 22mm mutterista sekä kaksikomponenttisesta epoksiliimasta, jolla osaset liimataan toisiinsa. Jos mutteri on käytössä liian väljä kynttilälle, voi kynttilän ja mutterin väliin laittaa tiivisteeksi palan foliota.

12 - Haitaripuput.

2011-12-12T22:03:00.004+02:00

Viime kerrasta, kun olen leikannut minkäänlaisia haitarikuvia, on jo aikaa. Yksinkertaistettu pupusiluetti oli helppo hahmotella. Jos kuvio on symmetrinen (kuten tässä tapauksessa), jokainen siluetti on vierekkäisen kanssa samanlainen. Jos haitariin hahmottelee kuvion, joka ei ole symmetrinen, joka toinen siluetti on viereisensä peilikuva.

Taittele paperi haitarille (pupuja tuli poikittaisesta A4:sta yhteensä kuusi).

Kuva1. Hahmottele paperille haluamasi siluetti (muista jättää riittävästi reunoihin osuvaa kiinniketilaa, että valmis haitari pysyy pystyssä).
Kuva2. / Kuva3. Symmetrisen mallin saat taittamalla paperin kahtia ja leikkaamalla molemmat puoliskot yhtäaikaa.
Kuva4. Piirrä kuvio mallin avulla haitarille taitetulle paperille/kartongille. Leikkaa.
Kuva5. Haitari valmis.

Oravivuorella.

2011-12-11T20:12:00.005+02:00

Olipahan huikeat näkymät Päijänteelle, kun ajeltiin Korpilahdelle ja Puolakan kylän tuntumassa olevalle Oravivuorelle. Esitiedot lupailivat korkeuseroja ja rankkaa kiipeämistä. Itse en kokenut polkua kovin vaativaksi, ensimmäinen pitkä nousu pisti puhisemaan, mutta muuten oli mukavan vaihtelevaa tallustusta. Moneltakin kantilta katsottuna. Pääsimme todistamaan lumisadetta ja jo talvista maisemaa, kuin myös märkää, jollain tapaa lokakuista metsää sekä järven rantaa. Tänne täytyy tulla kesämaalla uudelleen, tällä kertaa sai ajella ikävän upottavassa ja periksi antavassa sohjossa, eikä ajomatka ollut millään tapaa rentouttava.

Sohjossa liiraavan ajomatkan ja sitkeän nousemisen palkitsivat Oravivuoren päältä nähdyt huikaisevat maisemat. Järveä, saaria ja näkymää korkealta. Eikä haitannut yhtään saada taas lisää talven syrjästä kiinni ja katsella loputtomiin lumisia puita.

kartta

ORAVIVUORI OSANA UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHDETTA

Korpilahden Oravivuori on merkittävä osa kolmiomittauksen sekä Suomen kartoituksen historiaa. Sen 193 metriä korkealla huipulla sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä Suomessa. Struven ketju on Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ulottuva kolmiomittausketju, jnka avulla 1800-luvulla määritettiin maapallon tarkempaa muotoa ja kokoa. Nimensä kolmiomittauspisteiden ketju se on saanut saksalaissyntyisen tähtitieteilijän F.G.W. Struven mukaan.

Oravivuoren huipulla sijaitseva piste (Puolakka) mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poralla kallioon. Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin, jolloin gps-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Tällä hetkellä Oravivuoren laella sijaitsee Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä uudelleenrakennuttama kolmiomittaustorni, joka pystytettiin vuonna 1998 muistoksi Oravivuoren eli Puolakan mittausaseman merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Huipulla on laatta: "Maailmanperintökohteena ketju pisteineen edustaa inhimillisen luovuuden mestariteosta, joka on suojeltu ihmiskunnan yhteisenä maailmanperintönä."

Hippa uskaltautui kiipeämään tornin alemmalle tasolle, mutta toiset portaat olivat sille liian jyrkät.

Ursa kiipeää tietysti huimana likkana aivan ylös asti. 200 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Struven aikana Oravivuoren tornista oli esteetön näköala jokaiseen ilmansuuntaan. Kattavat ovat maisemat vieläkin, vaikka osittain puusto onkin peittänyt näköalaa.

Panoramakuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Oravivuoren polku jatkuu näköalapaikan kautta Puolakan Omenalahden luonnonsatamaan. Päätettiin käydä tsekkaamassa rannassa oleva kummeli.

Matkalla rantaan pisti mietteliääksi...

...voiko oikeasti olla jo joulukuu?

Takaisinpäin kiivetessä saatiin taas lumisia puita.

Kiva reissu käydä tsekkaamassa taas jotain uutta lähialueilta. Ehdottomasti näkemisen arvoista.

11 - Huopatossut.

2011-12-11T18:28:00.006+02:00

Huopuvasta langasta saa virkkaamalla huopatossut. Virkkaamisen jälkeen tuloksena on valtava tossun tapainen tekele. Pesukoneessa tossu huopuu ja kutistuu oikeisiin mittasuhteisiin.

Ohje on Novitan sivuilta.

Lopuksi tossut voi koristella haluamallaan tavalla. Itse virkkasin 5. luukusta löytyvän ohjeen mukaan lumitähden ja ompelin sen kiinni oikeanpuoleiseen tossuun.

Huovutetut tossut

Koko (noin) 37 (38) 39 (40)

Langan menekki: Novita Huopanen kaksinkertaisena 200 g
Virkkuukoukku: nro 10 tai käsialan mukaan

Huomioitavaa
Ohjeessa on huomioitu kutistuminen

Virkkaa tossut kaksinkertaisella langalla. Aloita virkkaaminen tossun kärjestä. Kierrä lanka etusormesi ympäri ja 1.krs: virkkaa näin muodostuneeseen lankalenkkiin 10 ks. Virkkaa krs:t spiraalina eli siirry edelliseltä krs:lta suoraan seuraavalle krs:lle ja merkitse kerroksen vaihtumiskohta aina esim. hakaneulalla. 2.krs: virkkaa 2 ks samaan s:aan, 1 ks seuraavaan s:aan, 2 ks samaan s:aan (= tossun päälliosan keskikohta), 1 ks seuraavaan s:aan, 2 ks samaan s:aan ja lopuksi vielä 5 ks. Kerroksella tuli 3 ks lisää ja työssä on nyt 13 ks. 3.krs: virkkaa 2 ks samaan s:aan, 2 ks, virkkaa 2 ks samaan s:aan (= tossun päälliosan keskikohta), 2 ks, 2 ks samaan s:aan ja lopuksi 6 ks. Kerroksella tuli 3 ks lisää ja työssä on nyt 16 ks. 4.krs: virkkaa 2 ks samaan s:aan, 3 ks, virkkaa 2 ks samaan s:aan (= tossun päälliosan keskikohta), 3 ks, 2 ks samaan s:aan ja lopuksi 7 ks. Kerroksella tuli 3 ks lisää ja työssä on nyt 19 ks. Jatka lisäyksiä tähän tapaan joka kerros vielä 2(2)2(3) kertaa. Jokaisella lisäyskerroksella lisäysten väliin tulee 1 ks lisää. Työssä on nyt 25(25)25(28) ks. Virkkaa vielä ilman lisäyksiä, kunnes kappaleen korkeus on 14(15)16(17) cm. Virkkaa kerroksen vaihtumiskohtaan ja virkkaa vielä 3 ks vaihtumiskohdan yli. Käännä työ ja jatka virkkaamista edestakaisin. Virkkaa 15(15)15(16) ks ja käännä työ. Virkkaa edestakaisin 14(15)16(17) cm. Katkaise lanka, jätä lankaa ompelua varten n. 30 cm. Ompele tossun kantapääsauma. Viimeistele tossun aukon reuna. Virkkaa jokaiseen silmukkaan ja kerrokseen 1 ks (ettei reunaan jää reikiä). Kavenna seuraavalla kerroksella silmukoita tasaisesti niin, että silmukoita jää n. 30. Virkkaa vielä 1 krs ks:ita ja viimeistele reuna kiinteillä ketjusilmukoilla. Varo kiristämästä reunaa liikaa.

Viimeistely
Laita tossujen sisään esim. pakastepussi tasona ja ompele pussi tossuun kiinni puuvillalangalla pitkin pistoin. Muovi estää tossun huopumisen kiinni. Huovuta tossut pesukoneessa. Käytä kirjopesuohjelmaa 40 °C ja tavallista pyykinpesuainetta. Laita koneeseen lisäksi vähän muuta pyykkiä kuten esim. kaksi pyyheliinaa. Varo kuitenkin täyttämästä konetta liikaa. Eri pesukoneissa villa voi huopua eri tavalla. Poista pesun jälkeen muovit. Tossuja voi muotoilla heti koneesta otettua jalassa, sillä villa ei tunnu märältä. Harjaa tossuja kosteana karkealla harjalla.

10 - Sydän kupissa tai lautasella.

2011-12-10T22:35:00.003+02:00

Kartonkiin piirretään piparkakkumuotin avulla sabluuna, joka leikataan auki. Muodostuneen kuvion läpi kaakaokuppiin voi ripotella kaakaojauhesydämen. Jauhe pysyy parhaiten kermavaahdon tai kevyemmän maitovaahdon päällä. Maitovaahtoa saadaan aikaiseksi rasvatonta maitoa lämmittämällä ja vatkaamalla. Mikäpä maistuisi paremmalle reippaan ulkoilun päälle, kuin kupillinen kuumaa kaakaota.

Samaa sabluuna-ajatusta hyväksikäyttäen myös joulupuurolautaselle voi ripotella kanelisydämen.

Lämpö lähtee pienistä asioista.

9 - Jäinen taulu.

2011-12-09T23:28:00.003+02:00

Tänä talvena tähän asti on ollut harmittavan vähän pakkasta, joten jään kanssa ei ole juuri pystynyt vielä leikkimään. Tämän jäisen taulun sain aikaiseksi sinnillä, edes pieniä pakkasia hyväksikäyttämällä. Joskin tämäkin taulu on nyt jo taas sulamaan päin.

Idea on kuitenkin yksinkertainen. Käyttötarkoitukseen sopivaan pieneen tasapohjaiseen astiaan laitetaan parin sentin kerros kylmää vettä ja veteen sommitellaan esimerkiksi havuja ja kanervia, kuten itse tein. Mielikuvituksen käyttö on jälleen sallittua, veden sekaan voi jäädyttää melkein mitä vain. Jäätymisen alkuvaiheessa vedenpinnalla voi pitää painoa, joka painaa havut tms. pinnan alle. Kun vesi on jäätynyt, astia tuodaan hetkeksi sisälle sulamaan, jotta jää irtoaa astiasta. Poralla pieni reikä taulun yläreunaan ja esimerkiksi rautalangalla pihalle roikkumaan.

8 - Joulukortit postiin viimeistään viikon päästä 15.12.

2011-12-08T19:04:00.016+02:00

Aika leipoa joulukortteja, jotta kerkeävät saajilleen vielä ennen joulua. Näin ohjeistaa Itella: "Joulupostimerkeillä lähetettävät kotimaan joulutervehdykset tulee postittaa viimeistään torstaina 15. joulukuuta. 2.luokan kirjeenä lähetettävät joulukortit tulee postittaa viimeistään maanantaina 19. joulukuuta ja 1.luokan kirjeenä lähetettävät joulutervehdykset tiistaina 20. joulukuuta."

Itetehdyssä joulukortissa on henkilökohtaisuutta ja persoonallisuutta. Se ilahduttaa paitsi saajaa myös tekijäänsä.

Joulukorttien väkertäminen on terapeuttista, luovaa ideointia. Käytännössä kortin rakentamiseen voi käyttää lähes mitä tahansa; kartonkia, papereita, nauhoja, nappeja, kankaita, luonnonmateriaaleja, vanhoja joulukoristeita, valokuvia, tekstin pätkiä jne. Taustalla oleva idea, johtava punainen lanka, auttaa toteutuksessa, mutta itse olen ainakin huomannut, että pääosin lopputulos ratkeaa vasta tehdessä. Kokeile, sommittele ja päästä mielikuvitus valloilleen!

Näiden tämänpäiväisten joulukorttien tausta-ajatuksena oli tehdä vanhoista tapetinpaloista eläinsiluetteja ja käyttää niitä hyväksi korttien teossa. Mikäli hahmojen luonnostelu tuntuu haastavalta, siluettien malleina voi käyttää myös esimerkiksi piparkakkumuotteja.

Vanhoista tapeteista saa myös persoonallisia vahvoja kirjekuoria (kuvassa taustalla oleva kuori on tapettia). Jos sopivan kokoisen "kaupasta ostetun" kuoren avaa saumoista, sitä voi käyttää mallina. Kirjekuoria voi tehdä hyvin myös esimerkiksi vanhoista kirjan sivuista tai sanomalehdestä - sarjakuvasivut, ruokareseptit sekä jokin kiintoisa artikkeli ovat passelia materiaalia.

Jotta minulta joulukorttia odottavat ihmiset eivät huolestuisi niin mainittakoon, että nämä ovat vain joulukalenteria varten tehtyjä malleja ja kuoressa silloin myöhemmin tulee jotain ihan muuta. Salaisuutta ei ole paljastettu. ;)

7 - Korokkeita koivupölleistä.

2011-12-07T19:58:00.002+02:00

Kaksi pihakoivuamme kaadettiin lokakuussa. Pihakoivut ovat saaneet uuden elämän kukkaruukkujen ja lyhtyjen korokkeina, sekä tarvittaessa lisäjakkaroina terassilla.

Toteutin koivupölleistä kaksi eri versiota.

Ensimmäisesta pölliparista otin pois kaiken tuohen puukkoa apunani käyttäen. Lopuksi viimeistelin kädenjäjen vielä teräsharjalla. Pölyt pois ja vesiohenteista ulkotalomaalia pintaan pari kerrosta. Itse valitsin mustan kiiltävän maalin, jotta puun epätasaisuus oksakohtineen korostuisi. Pinnasta voi tehdä myös himmeän, jolloin lopputulos on hillitympi. Toki kiiltoasteen lisäksi värinkin voi valita mielensä mukaan.

Toinen pöllipari toteutui erittäin helposti. Jätin pyöreät pinnat koskemattomiksi ja koivun olemuksen näkyviin ja maalasin vain tasopinnan pariin kertaan.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!

2011-12-06T22:32:00.009+02:00

Maamme raikui pitkin metsiä, karautettiimpa ilmoille pari säettä siniristilippuakin... Näinhän se täytyy. Käytiin pitkällä itsenäisyyspäiväreippalulla kolmen naisen ja kuuden koiran voimin. Oli enemmän kuin kivaa vetää oikein kunnon lenkki (n.13km/4h). Yöllä oli satanut lunta, joten maisemakin oli sopivan talvinen. Toiveestani etsittiin käsiimme Karhujärven laavu. Eväsleivät, glögit, suklaat ja kuivahedelmät kyyditti mukavasti.

Vaellettiin Karhujärvelle vähän eri reittiä mitä olen itse sinne ennen yrittänyt. Vaikuttaapa jopa siltä, että tuonne löytää uudelleenkin. Laavu oli kivalla paikalla järven rannalla metsän keskellä. Ainoa miinus koirien kanssa liikuttaessa on se, että laavulle saapujat tulevat yllättäen puskista, sen verran suojainen paikka on.

Koiratkin tulivat ilman kärhämiä toimeen. Tuttuutta oli molemmin puolin jonkun verran (eniten Ursan ja Viivin välillä), mutta tällaisella 'kaikki-vapaana-metsään'-lenkillä ei olla tällä porukalla ennen käyty. Hyvin jengiytyivät isoksi suureksi laumaksi ja kivaa oli.

Kiitos!

Reippaan talvisen lenkin päätteeksi voi linnoittautua sisälle, juoda kuumaa ja väkrätä olkipalloja.

6 - Olkipallot.

2011-12-06T21:45:00.010+02:00

Hyvää 94-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää!

Olkisuikaleita toisiinsa liimaamalla ja tietyllä tavalla limittäin pujottelemalla syntyy perinteinen suomalainen kullanhohtoinen joulukoriste. Olkipallojen tekemiseen tarvitaan olkia, liimaa, klemmareita, sakset sekä halkaisijaltaan sopiva malli, jonka päälle tehdään pallon aihiot.

Olkipalloihin tarvittavat oljenkorret liotetaan ja avataan litteiksi olkisuikaleiksi silitysraudalla silittämällä. Avaa peukalon kynnellä muutama sentti oljenkorren päästä, auta avaamalla pätkä kortta litteäksi ja aloita silittäminen, silitysrauta hoitaa lopun avaamisen oljenkorren syiden suuntaisesti. Jokaiseen olkipalloon tarvitaan seitsemän olkisuikaletta.

Kuva1. Olkisuikaleista liimataan mallin päällä saman kokoisia olkirinkuloita.
Kuva2. Kolmesta olkirinkulasta muodostuu liimaamalla pallon aihio.
Kuva3. Olkipallon tekemiseen tarvitaan sakset, kontaktiliimaa sekä klemmareita. Pallon aihion sisälle pujotetaan ja liimataan lisää olkisuikaleita. Saksia apuna käyttäen suikaleita kannattaa kähertää jo valmiiksi pyöreään muotoon.
Kuva4. Ensimäinen pallo on valmis.

Katso linkin takaa ohje sekä video olkipallon tekemiseen.

5 - Virkattu lumitähti.

2011-12-05T21:51:00.003+02:00

Inspiroitukaa virkkaamaan. Jos virkuunkoukku ei ole ollut pitkään aikaan kädessä, eikä enää ole muistikuvaa tai pienintäkään hajua siitä, mitä tarkoittaa piilosilmukksa tai pylväs - saati kolmois- tai nelospylväs, suosittelen lämpimästi oppisivustoa, Viivin virkkausnettiä, jonka neuvojen avulla saa muistuteltua mieleen virkkauskiemuroita.

Virkatun lumitähden tärkkäämällä saa aikaan kauniita talvisia koristeita, jotka voi jättää esille vielä joulun jälkeenkin.

OHJE:
1. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (kjs), yhdistä renkaaksi piilosilmukalla (ps).
2. Virkkaa 12 kjs (=kolmoispylväs ja 7 kjs), kolmoispylväs renkaaseen + 7 kjs… jatka kunnes renkaassa on 6 kolmoispylvästä ja kjs-ketjua. Yhdistä viimeinen kjs-ketju piilosilmukalla kerroksen alussa virkatun 12 kjs:n ketjun 7. silmukkaan.
3. Virkkaa 6 kjs ja neloispylväs juuri virkattujen ketjusilmukoiden lähtösilmukkaan. Kolmoispylväs alemman kerroksen seuraavan kolmoispylvään päälle + 6 kjs + ps alemman kerroksen kolmoispylvääseen, johon juuri tehtiin kolmoispylväs.
9 kjs, ps kuudenteen silmukkaan koukusta lukien (= pieni nirkko). 9 kjs + ps 9. silmukkaan koukusta lukien (=iso nirkko). 6 kjs + ps 6. silmukkaan koukusta lukien (= pieni nirkko) ja ps ensimmäisen pienen nirkon tyveen. 3 kjs + ps samaan kolmoispylvääseen, jonka päälle tämä nirkkoryhmä on tehty. Jatka kerros loppuun.

OHJE SOKERITÄRKKIIN:
½dl sokeria liotetaan ½ dl kiehuvaa vettä, liuoksen annetaan jäähtyä. Työ upotetaan hetkeksi liuokseen vettymääm ja nostetaan sitten pois. Liika märkyys puristetaan pois ja työ muotoillaan halutun laiseksi. Työ annetaan kuivua seuraavaan päivään. Työtä ei silitetä.

4 - Englantilainen paperitähti.

2011-12-04T18:58:00.004+02:00

Jatketaan paperiaskartelulinjoilla. Parista kopiopaperiarkista syntyy. Itse tein sakarat n.10cmx10cm kokoisista paperineliöistä ja lopputulos on halkaisijaltaan vähän vaille 30cm.

Kuvitettu ohje löytyy linkin takaa.

Hitonhautaa etsimässä.

2011-12-04T02:29:00.000+02:00

3.12.2011

No, ei löytynyt. Hö. Olen käynyt Laukaan Hitonhaudalla muutaman kerran aikaisemmin, joskin viimeisestä kerrasta onkin jo aikaa. Pari vuotta? Paikalle ei ole muistaakseni ennenkään mennyt kovin itsestään selvää polkua, mutta oletin osaavani perille. En osannut. Enkä siinä illan hämärtyessä viitsinyt kovin paljoa ruveta harhailemaankaan. Mukavaa oli yhtä kaikki. Kiva käydä lenkillä sellaisissa maastoissa, joissa tulee noin muuten harvemmin käytyä. Vakiolenkkipolkujen kiertämiseen tahtoo välillä vähän kyllästyä.

Olipahan kuitenkin maisemia mitä katsella ja ihmetellä. Sade ei ollut täältä vienyt ihan kaikkea lunta ja maakin oli kivasti kuurassa. Edes pikkuisen talven tuntua.

Lätäkkö oli jäätynyt kauniisti.

Hipalla on tuttuja huvituksia, huvituksia, joita löytyy aina ja kaikkialta. Hulluilla on halvat huvit.
Pirunpelto. Muinaisranta.

Puolikuu kasvullaan.

Tytsyt tulilla.

2011-12-04T01:06:00.011+02:00

2.12.2011

Käytiin perjantaina vapaan päivän iloksi reippailemassa Jääskelän luontopolku ja käristämässä notskilla makkaraa.

"Koska matka oli hauska niin, pyysivät he mukaan yhden toverin."

Onko nyt jo talvi vai vielä syksy? Mitäpä tuosta, kuunnella nyt järven loiskintaa rantakiville ja nauttia joulukuun alun tihkusateesta.
Koirat oli heti kärkkäänä ja niiiiin parasta kaveria, kun valmisteltiin makkarapaketin avaamis-seremonioita.

Oottekos tällaista koskaan? En minäkään. Banaanit Pätkiksillä. Aikas mainio eväs, vaikka jouduttiinkin ritilän puuttuessa, soveltamaan paistaminen kiven päällä. Semikypsiksi jäivät, mutta olivat kyllä hyviä. Tätähän täytyy kokeilla joskus uudelleen.

Kiitokset seurasta! Seuraavalla kerralla pitää paistaa lättyjä - ehdottomasti! :)

3 - Paperikukkaset.

2011-12-03T17:09:00.005+02:00

Paperikukkaset syntyvät seitsemästä paperisuikaleesta. Suikaleiden koolla ei ole niinkään väliä, kunhan ne kaikki ovat yhtä leveitä ja yhtä pitkiä. Yksittäinen suikale taitetaan kahtia siten, että toinen puoli jää n.1cm pidemmäksi kuin toinen. Tähän ylijäävään pätkään laitetaan tippa liimaa ja suikaleen päät liimataan yhteen kuvan mukaisesti. Kukan terälehtiä taitellaan ja liimataan yhteensä seitsemän kappaletta, jonka jälkeen terälehdet liimataan yhteen kukan muotoon (ks. työvaihekuvat).

Helppoa. Nämä kyseiset lumikukkaset on tehty hopeapaperista (suikaleiden leveys 1,5cm), mutta miksei paperin väriä vaihtamalla näistä saisi koristuksia myös muille vuodenajoille.

2 - Sammalpalloja.

2011-12-02T01:36:00.000+02:00

Vesisade vei mennessään alkuviikosta Keski-Suomen metsien sammalmättäikköjen päälle sataneen lumen, joten materiaalia idean toteuttamiseen on vielä saatavilla. Sovella koristeeksi pihalle sammalesta palloja. Ajatus ja materiaalit ovat hyvin yksinkertaiset, sammalta ja rautalankaa. Muotoile rautalangalla sitomalla sammalesta palloja. Oman sisäänkäyntini sammalpallot ovat ydintä myöten samaa tavaraa, mutta ytimenä voinee käyttää myös sanomalehtimyttyä, jonka ympärille rakentaa sammalesta kuoren.

Tekemäni sammalpallot ovat halkaisijaltaan noin 20-25cm ja sidottu rautatankoon rautalangalla. Lopputulos kuvan kaltainen. Toteuttamisen arvoinen idea sammalpalloja hyväksikäyttäen on tehdä niistä halkaisijaltaan pienempiä ja laittaa niitä yhdessä jouluvalojen kanssa suureen lasipurkkiin tai lyhtyyn. Mielikuvassa kaunis tunnelmavalo vaikka portaan pieleen, terassille tai parvekkeelle.

1 - Pitsikoristeiset tuikkulasit.

2011-12-01T13:05:00.000+02:00

Pienet tuikkulasit syntyvät helposti liimaamalla pitsiä lasin pintaan puuliimalla. Kaapin perillä tarpeettomana lojuvat perintöpitsit tai tätä tarkoitusta varten kirpparilta haetut pitsit, saavat uuden hengen vanhan juomalasin tai pilttipurkin pinnalla. (Huom. Puuliima kuivuu värittömäksi, joten liimattaessa lasin pinnan sotkemista ei tarvitse pelätä.)

Joulukalenteri.

2011-11-30T23:42:00.001+02:00

Tämä on joululahjani teille. Kaksikymmentäneljä ilmoille heitettyä erilaista ideaa talvi- ja joulutunnelman luomiseen. Inspiroitukaa käyttämään käsiänne ja luomaan jotain kaunista!

JATin 20-vuotis juhlakisat.

2011-11-28T16:35:00.021+02:00

Ursan kanssa kisattiin JATin 20-vuotisjuhlakisoissa viikonloppuna. Pyöreiden vuosien kunniaksi kumpanakin päivänä oli tarjottiin kisaajille ja yleisölle kakkukahvit. Huippua! Juostiin lauantaina Eeva-Liisa Pohjasen pari rataa, sunnuntaina kolmoset tuomaroi Wütrichin Johanna.

Pohjasen radat olivat huippuhauskoja. Kerrankin ratoja, jotka ovat suoritettavia ja juostavia, ei liian teknisiä, mutta sellaisia, että saa oikein miettiä miten eri kohdat ratkaisee ohjauksellisesti. Loppujen lopuksi on suhteellisen harvoin ratoja, joilla oikeasti näkee monenlaisia ohjauksia, pääosin kaikki kisaajat menevät samalla kaavalla.

Ekaradalla (A-kisa) nynnyilin vähän turhaan, tarjolla oli looginen mahdollisuus layeroida puomi keinulle, mutta jotenkin en sitten uskaltanut luottaa siihen, että suoriuduttaisi Ursan kanssa siitä puhtaasti. Päädyin juoksemaan pidempää kautta. Suorituksemme ei kosahtanut siihen eli virheettömästi nollalla päästiin maaliin, mutta epäsujuvuutta tästä nynnyilystä seurasi. Liukastuin ja horjahdin puomia kiertäessäni ja Ursa kerkesi putkesta ulos, ennen kuin itse olin paikalla. Vähän pitkä kaarros keinulle, mutta tulostaululla oli nolla yhtäkaikki. A-kisassa palkittiin myös juhlakisojen kunniaksi paras JATtilainen. Palkinnot jaettiin ristiin 3.luokan kaikkien kokoluokkien koirakoiden kesken, siten, että vain yksi palkittiin. Palkinto tuli meille. :) Aikas hauska juttu! Saadaan tuhlata 20€ Mustissa ja Mirrissä.

A-kisa
Toiselle radalle (B-kisa, hyppyrata) mennessä päätin, että nyt ei nynnyillä. Rata olikin osaltamme todella sujuva ja napakka. Viimeiseen putkeen mennessä olisin voinut jarruttaa paremmin, jotta Ursa ei olisi ampunut niin pitkälle putkesta, mutta kaikkiaan olen tähän rataan ja nollasuoritukseen tosi tyytyväinen.

B-kisa, hr
Sunnuntaina Wütrichin radoilla sama rohkean ohjauksen tyyli ja ajatus jatkui. Ekaradan (C-kisa) alun olin suunnitellut ohjaavani etäältä vain liikettä ja rintamasuuntaa hyväksikäyttäen. Mietin, ettei ole mitään menetettävää kokeilla jotain uutta ja hauskaa. Kävin merkkaamass Ursalle toisen hypyn takaa minne sen tulisi tulla ja tässä vaiheessa Ursa varasti lähdön. Harmi juttu, jouduin soveltamaan pikaratkaisuvalssilla oikeaan putken päähän. Hyvinhän tuokin toimi, mutta harmi, ettei pystynyt kokeilla ei-niin-tyypillistä-ja-meidän-näköistä-lähtöä. Rata oli parissa muussakin kohtaa täpärällä. Ennen keppejä oli hyppy, jolle olin suunnitellut ohjauksen siten, että Ursa hyppää oikean puoleisen siivekkeen kiertäen. Videolla kuitenkin näkyy, miten vaihdan vastakkaisen käden ohjaukseen liian aikaisin ja Ursa kääntyykin vasemmalle. Ylimääräistä matkaa saatiin tähän, mutta pääasia, että pelastin homman vielä kepeille oikein. Seuraava täpärä tilanne oli viimeisessä putkelle viennissä, kun Ursa lukikin edessä olevaa hyppyä. Kiljaisin Ursan oikealle kurssille, taas tuli ylimääräistä matkaa, mutta edelleen teimme nollaa. Nollasuoritus kosahti putken jälkeisen 17-riman tiputukseen. Kaikista lisäkaarroksista huolimatta etenemisnoopeutemme oli 3,89m/s, joten ihan hyvää vauhtia mentiin. Tyytyväinen olen siihen, että yhteistyömme on Ursan kanssa niin hyvää, että pystyn pelastamaan täpäriä tilanteita eikä pasmat mene heti sekaisin, jos jotain odottamatonta ja suunnittelematonta tapahtuu. Hienoa!

C-kisa
Viikonlopun viimeinen rata (D-kisa) oli myöskin tosi hyvä ja napakka. Harmi vain, että tuli loikitettua Ursa keppien jälkeisestä hypystä väärään suuntaan, HYL. Ennakoin valssia vähän turhan ajoissa, voimakas työntö hypyn taakse jäi vajaaksi, oikea jalka ei työntänyt käden kanssa hypyn taakse, vasen jalka valmistautui valssiin, siirtyi taaksepäin ja Ursa hyppäsi edestäni hypyn väärään suuntaan. Kellotin videolta suoritusaikaa ja laskin etenemisnopeutta. Agilityradalla varsin mainio etenemisnopeus meille 4,00m/s. Ei paha ollenkaan.

D-kisa
A-kisa, 0/-2,58, sij.9./39 (nopeus 3,60m/s) - 3.lk paras jattilainen
B-kisa, HR, 0/-8,65, sij.5./38 (nopeus 4,28m/s)
C-kisa, 5/-4,24, sij.11./31 (nopeus 3,86m/s)
D-kisa, HYL (videolta laskettu aika 41,98s, -6,02s (nopeus 4,00m/s))

Lauantain nollia ei ole videolla, mutta sunnuntain suoritukset on tallennettuna. Kiitos Iida kameran takana olemisesta!

Ei me osata arvostaa hammaspeikon työtä.

2011-11-24T22:45:00.008+02:00

Hyvin uninen ilta.

Hammaspeikon karkoitusmatkan ensimmäinen osa on puolen toista viikon takaa: Mamma on pipi.

Lunalta poistettiin tänään Tähdessä vasemmalta ylhäältä P4 hammas. Homma luonnistui käsittääkseni suhteellisen helposti, sillä hammas irtosi nätisti kolmessa osassa niin, että hammasjuuret säilyivät kokonaisina. Mihinkään hammasjuurien jäämien raaputuskaaputukseen ei ollut tarvinnut ryhtyä. Juuriaukkojen päälle ommeltiin ikenestä tehty suoja, tikit sulavat sitten aikanaan itsekseen pois. Vähän roisi, tikkejä törröttävä kolo siinä hampan paikalla tällä hetkellä on, mutta luotto on siihen, että paranee hienosti. Ompahan vaiva hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Eläinlääkäri vertasi vahingoittunutta hammasta tulehdusta aiheuttavaan vierasesineeseen ihon alla, ikään kuin sormeen tunkeutuneeseen tikkuun, ilman sen poistamista lopullista paranemista ei voi tapahtua.

Meille oli varattu pari tuntia aikaa hampaan poistoon. Lunan eläinlääkäriaika oli virallisesti 15.00, mutta aikaisemman potilaan viivästymisen takia Luna sai rauhoitteen vasta parikymmentä minuuttia vaille neljä. Sain ohjeet tulla hakemaan operoitua Lunaa varttia vaille kuusi, kuluttaa väliin pari tuntia aikaa. Soitin Annalle ja käytiin porukalla lenkillä juoksuttamassa Ursaa, Hippaa ja Noitaa mutapellolla. Tyypeillä oli kivaa - ja olo kurainen. Hip ja Noi intoutuivat painisättäämiseen vielä parkkiksella, kun tehtiin lähtöä. Siskoksia pitäisi käyttää joskus ihan vaan kahdestaan leikkimässä.

Mamman hampaanpoisto-operaatio hoitui nopeasti ja jo rapian tunnin jälkeen minulle soitettiin, että Lunan voisi hakea pois. Onneksi ei ollut ollut vaikeuksia tuon operaation kanssa. Hain herätteen saaneen hoipertelevan muorin kotia nukkumaan. Muutaman päivän saa syödä vallan pehmeää ruokaa ja kovaa kaluttavaa puuhaa saadaan välttää viikon tai pari, riippuen miten paraneminen lähtee käyntiin. Särkylääkettä muutamalle seuraavalle päivälle ja antibioottikuuri, joka olisi viime viikon maanantaina saatuna loppunut tänään sai jatkoa vielä viideksi päiväksi eteenpäin.

Kennelliittoon lähtee eläinlääkärintodistus, että hampaan poistoon/puutokseen on tapaturmainen syy, jotta voidaan käydä esim. näyttelyissä yms. ilman sanktioita.
Tutkimuksen tulos: "Koiralla vasen ylä P4 lohjennut. Röntgenkuvassa hammasjuuripaiseeseen sopivat löydökset."
Suoritetut toimenpiteet: " Vasen ylä P4 hampaan poisto hammasjuuripaiseen ja hampaan lohkeamisen vuoksi."

Saatiin hammas matkamuistoksi. :)

Pakkasen sävyjä.

2011-11-20T20:09:00.013+02:00

Pakkaspäivä tänään, kuuraa maassa ja puissa.

Tule jo talvi!

Apua Noita!

2011-11-18T23:40:00.001+02:00

Anna on virittäytynyt ja perustanut Noidalle (Omituinen Källeröinen) oman blogin, josta voi lukea sinisiskon kuulumisia. Uuden kameran antia ja sanan säilän sivalluksia rennolla asenteella.

http://apuanoita.blogspot.com/

Mamma on pipi.

2011-11-15T16:19:00.005+02:00

Lauantaina huomasin, että Lunalla oli vasen poski vähän turvoksissa, sormikopelolla silmän alla tuntui patti. Päädyin ensimmäisenä etsimään vaivaa mamman purukalustosta ja sehän sieltä huulta raottamalla todentui. Iso välihammas ylhäällä oli kerännyt hammaskiveä ja ikenessä oli tulehdusta. Ajattelin, että todennäköisesti oli kehittänyt hampaaseen juuripaiseen. Annoin vielä illalla mammalle kotiapteekista löytyvää Metacamia kipulääkkeenä ja saman toistin sunnuntaina. Turvotukseen ja tulehdukseen tuntui auttavan heti positiivisesti.

Eilen maanantaina soitin eläinlääkääriin ja saatiin iltapäiväksi aika. Mamma nukuksiin, hammaskiven poisto ja röntgenkuva. Hampaasta oli lohjennut pitkittäin pala ja siitä vahinko oli lähtenyt etenemään. Röntgenkuva vahvisti juuripaiseen olemassaolon. Harmi, että meitä varten ei oltu varattu enempää aikaa, muuten vioittunut hammas olisi jäänyt samantien leikkauspöydälle. Ainoana vaihtoehtona kun kuulemma on, että hammas poistetaan. (Kalliisiin juurihoitoihin koirien kanssa harvoin lähdetäänkään, vahva purenta rikkoo kuolleen/tapetun hampaan, jossa on vain kuoret jäljellä.)

Saatiin mukaan antibiootit ja lisää kipulääkettä. Mamma heräteltiin hoippumaan omin jaloin autoon ja tänään varasin sille ajan hampaan poistoon ensi torstaiksi 24.11. Saapahan vaivan sitä myöten pois päiväjärjestyksestä. Harmi, että joudutaan rassaamaan mamman elimistöä nyt kahdella melko lähekkäisellä rauhoituksella ja pitkällä antibioottikuurilla, kun ei saatu vaivaa yhdellä kerralla kuntoon. (Lisäksi rassaa tietysti myös lompakkoa enemmän.)

Pääasia, että mamma saadaan kuntoon! Eihän sitä tiedä kuinka kauan hammas on vaivannut ja kuinka paljon mamma sitten lopulta piristyy, kun pakottava hammassärky saadaan hoidettua pois.

Röntgenkuvassa näkyy miten Lunan iso kolmijuurinen välihammas, vasen P4, ei ole juurten osalta selvärajanen, hampaan juuren ympärillä on enemmän tummanharmaata aluetta ja reuna hajoaa (vrt esim. kaikkein reunimmainen poskihammas). Viittaa tulehdukseen ja juurikin juuripaiseen olemassaoloon.

Tavoitteita täyttämättä.

2011-11-15T16:10:00.005+02:00

Oltiin Ursan kanssa viikonloppuna, lauantaina 12.11. Varkaudessa kisaamassa pari Hannele Lummerannan tuomaroimaa rataa.

Ekarata kosahti hylyksi, kun Ursa painalsi puomilta hidastamatta ja itse myöhästyin puomin jälkeisellä hypyllä valssista. Sitä myöten seuraava hyppy väärään suuntaan, oma sijoittuminen radalla ihan väärin, kompurointi putkeen ja sinne vielä koira väärin sisään. Loppurata ok.

Toinen rata oli jo varsin hyvää menoa, joskin puomin alastulolta 5. Puomilta lähdettiin jyrkästi takaisinpäin vasemmalla oleville kepeille. Oma liike pysähtyi ja Ursa pomppasi. Harmi. Ilman kontaktivirhettä oltaisiin päästy palkinnoille.

Päivän tarkoituksena oli tehdä oikein mallikkaat kontaktit, joten sinänsä ei päästy tavoitteeseen. Ei hyvä.

A-kisa, HYL
B-kisa, 5/-1,25, sij.6./32 (nopeus 3,9m/s)

Nollakoneet kotikisoissa.

2011-10-16T22:27:00.005+03:00

Kotikisaviikonloppu takana. Eilen juostiin Ursan kanssa pari rataa, tänään aamupäivän olin kisatöissä ja illasta juostiin vielä pari rataa lisää.

Eilen Väyrysen Minnan radoilta kaksi sujuvaa nollaa. :) Tänään nollaputki jatkui Johanna Nybergin agilityradan osalta, mutta hyppyradalla rämähti yksi rima, joten viikonlopun saldo on 3x0 ja 1x5.

Päästiin sellaiseen varmaan nollaputkeen, hyviä nollia hyvällä tunteella. Tähän pitäisi päästä jatkuvasti. :) Eilisen toisen radan suoritus nosti meidät jopa palkintopallille, reippaalla suorituksella ansaittiin hopeapalli. Ursa teki upeasti töitä, ei käy kieltäminen, mutta omalle päälle pitäisi tehdä jotain radikaalia. Kisoissa ei vain millään malta pysäyttää kontaktille kunnolla, vaan lähden liitämään liian hätäiseen. Virheitä ei saatu, eikä ne olleet varmaan sinänsä likelläkään, mutta silti - tarkkuutta erityisesti nyt puomin alastulolle... Keinultakin lähdin aika ripeästi tänään, joku tiukempi tuomari olisi saattanut ehkä antaa siitä jopa lentokeinun. Malttia ohjaaja hyvä!

Tuloskimara on silti varsin kunnioitettavaa katsottavaa... ;)

A-kisa, 0/-5,20, sij.8./33 (nopeus 4,17m/s)
B-kisa,0/-7,00, sij.2./31 (nopeus 4,09m/s)
C-kisa, 0/-5,37, sij.4./25 (nopeus 4,01m/s)
D-kisa, HR, 5/-4,13, sij.12./26 (nopeus 4,12m/s)

Pala taidehistoriaa.

2011-10-03T21:57:00.027+03:00

Kisapäivä Mikkelissä päättyi sen verran ajoissa, että suunnattiin auton keula kohti Ristiinaa ja Astuvansalmen kalliomaalauksia. Päätös oli suhteellisen äkkinäinen, joskin siinä mielessä suunniteltu, että olen jo pidemmän aikaa halunnut käydä siellä ja tiedostin suurin piirtein mistä kalliomaalaukset löytyisivät.

Parkkipaikalta lähti reilun parin kilometrin mittainen syysmetsäinen luontopolku, joka johdatti kulkuetta erheittä oikeaan suuntaan monipuolisessa länsi-savolaisissa maisemassa. Järviä ja järvelle katselevia kallioita, kangasmetsää, rantapusikkoa ja askeleiden alla kahisevia syksyn pudonneita lehtiä.

Ursa, Hippa ja Luna.
Sen verran malttia oli, että ennen maalauspaikalle menoa kipusimme yli 30 metrin korkeuteen kohoavan maalauskallion laelle katselemaan sieltä avautuvaa maisemaa. Syksyn värit ovat kauneimmillaan, keltaisen ja oranssin sävyt sointuvat upeasti havupuiden vihreään. Totta kai.

Astuvansalmi.

KALLIOMAALAUKSET

Suurin osa Suomesta löytyvistä kalliomaalauksista ovat kampakeraamiselta ajalta, joka ajoittuu vuosiin 5000-2000 eaa. On vaikea antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi maalauksia on tuhansia vuosia sitten tehty ja mitä ne ovat aikansa ihmisille kertoneet ja merkinneet. Maalaukset voidaan kuva-aiheiden yhtymäkohtien mukaan liittää pyyntikulttuuriin ja siihen liittyviin riitteihin, samanistiseen uskomusmaailmaan sekä aikansa ihmisten henkiseen elämään. Yleisimpiä kuva-aiheita ovat ihmishahmot, hirvi- ja venekuviot sekä kämmenpainamat. Maalaukset on tehty jyrkkiin ja vaikuttaviin pystysuoriin kallioseinämiin, jotka hyvin usein putoavat suoraan veteen. Kallion profiilissa on usein myös havaittavissa ihmniskasvoja tai eläimen päätä muistuttavia muotoja.

Astuvansalmellakin maalausten jylhä kallio muistuttaa järveltä päin tietystä suunnasta katsottaessa ihmispäätä, josta hahmottuu alas luodut silmät, nenä sekä leuka. Kallio maalauksineen on ollut pyyntiväestölle tuhansia vuosia tärkeä ja pyhä paikka sekä merkittävä uhripaikka. Paikallinen väestö on todennäköisesti tiennyt sen olemassaolosta aina, mutta silti maalausten "löytyminen" ajoittuu vasta vuoteen 1968.

Astuvansalmi on maamme laajin yhtenäinen kalliomaalaus. Maalausalue on lähes seitsemäntoista metriä pitkä ja kahdeksan metriä korkea. Seinämästä on tunnistettu yli kuusikymmentä eri kuviota - joista allekirjoittanut pystyi tunnistamaan ehkä vajaan kolmanneksen. Pääosin kuviot lomittuvat toisiinsa niin, että asiaan vihkiytymättömin silmin hahmottuu punamullan värisiä läiskiä ja alueita sekä viivoja välttämättä ilman hahmoa.

Kuvassa vasemmalla keskivaiheilla on ihmishahmo, jolle on kuvattu sarvet sekä silmät. Hahmo on tulkittavissa naamariin tai päähineeseen sonnustautuneeksi shamaaniksi, auttajaksi ja parantajaksi, yhteyslinkiksi tuonpuoleiseen. Shamaanin hengen uskottiin transsitilassa, laulun ja rummutuksen avulla, voivan irtaantua ja muuttamaan muotoaan sekä kykenemään matkustamaan tuonpuoleiseen.
Kuvasta on hahmoteltavissa useampia hirviä, joiden alle kuvassa oikealla on maalattu sarvipäinen shamaani sauva kädessään. Kuvan keskeltä löytyy naishahmo jousi kädessään. Hirvet ovat yksi yleisimmistä kuva-aiheista kalliomaalauksissa. Astuvansalmen kallioon on kuvattu melkein parikymmentä hirveä, joista usealle on piirretty sydän, ympyrä tai piste rintakehässä. Lähes kaikki katsovat tai juoksevat länteen. Tärkeän pyyntieläimen lisäksi hirven uskotaankin symboloineen länteen laskevaa, taivaan yli juoksevaa aurinkoa.
"Astuvan Tellervo" on eräs kalliomaalausten harvinaisuus, naishahmo, joka pitelee jousta. Naisia on kuvattu kalliomaalauksissa hyvin harvoin, "Astuvan Tellervoksi" nimetyn hahmon on tulkittu esittävän suvun jumalallista kantaäitiä.

Vasemman alaneljänneksen oikeassa reunassa kämmenpainama sekä kuvassa keskivaiheilla oikealla heikosti näkyvät aurinkolaivat.

Astuvansalmella jälleen kerran koki oman pienuutensa ja loppujen lopuksi elämänsä ohivilahtavan lyhyyden. Kalliomaalaukset ovat olleet hyvin kauan meitä ennen ja tulevat olemaan vielä pitkään meidän jälkeemme.

´
Paluumatka autolle taittui toisen samaan aikaan paikalle törmänneen kalliomaalauksia ihmettelemään tulleen kanssakulkijan kera leppoisasti rupatellen. Aiheesta ja aiheen vierestä. Kiitos.

Ursalla SM- ja MM-karsintanollat kasassa!

2011-10-03T21:41:00.007+03:00

Ollaan kisattu parin viimeisen viikon aikana Ursan kanssa ensi vuoden arvokisanollat täyteen.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina 18.9. sijoituttiin Tampereella. Anne Viitasen rata oli suhteellisen helponoloinen ja juostava, joskin kisassa ei juuri nollilla juhlittu. Kontaktisuorituksia sai jännittää urakalla, kun radalla suoritettiin puomi kahteen kertaan. Kontaktit olivat kuitenkin huippuonnistuneet, josta olen enemmän kuin iloinen! Pysäytyskontakteista huolimatta etenemisnopeus oli varsin reipas, aikamme riitti kolmanteen sijaan. Toisella radalla sössin kepeille viennin, josta kieltovitonen.

C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)

Sama sijoituslinja jatkui viime lauantaina 1.10. Mikkelissä Tienhaaran Jarin B-radalla. Kisasimme kilpailunumerolla 37, joten lähes viidenkymmenen koirakon maxi3-luokassa olimme suhteellisen loppupäässä, silti onnistuimme siinä vaiheessa tekemään radan ensimmäisen nollan! Huippufiilis tottakai, vaikka viimeiset kolme estettä olivat vähän täpärällä, kun oma pää ei meinannut kestää painetta. Jälleen kerran kiittelen Ursan hyviä kontakteja päivän aikana. Vihdoin työ kontaktien uudelleen opetuksessa on tuottamassa hedelmää! Päivän kahdelta muulta radalta HYLyt. Toisessa livahti keppien ekavälistä putkeen ja toisessa hyppy väärään suuntaan, keskimäärin kuitenkin varsin mallikasta menoa.

A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-1,80, sij.3./48 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HYL

Video Mikkelin kisoista:

Piirinmestaruus pronssia!

2011-09-07T16:00:00.004+03:00

Viime lauantaina 3.9. ratkottiin vuoden 2011 Keski-Suomen Piirinmestarit kotikisoissa. Ursa oli juoksussa, joten A-kisa oli meiltä kiellettyä areenaa, mutta saimme osallistua piirinmestaruusradoille.

B-kisa oli agilityrata, josta teimme harmittavasti rimavitosen. Taisin itse pyrkiä kurvissa vähän liian tiukkaan ohjaukseen ja käänsin, kun Ursa oli vielä riman päällä. Ursa ei ole kovin herkkä rimojen kanssa, mutta tällä kertaa tuli rytinällä alas. Muuten rata oli kaikinpuolin sujuva. B-kisassa päädyimme sijalle 6. Ekaradan jälkeen sijoitus piirinmestaruusmittelöissä oli 4.

C-kisasta, hyppyradalta teimme sitten kaikin puolin hienon nollan. Eräässä välistäveto-/takaakiertotilanteessa onnistuin upeasti "pakkopersjätössä", josta jäi mahtava fiilis. Sijoitus radalla 5. ja piirinmestaruuksissa nostimme sijoitustamme 3.:ksi.

UPEAA! URSALLE PIIRINMESTARUUS PRONSSIA!!

24 koirakkoa kisasi maxeissa piirimestaruuksista ja onnistuttiin pääsemään mitaleille. Saatiin pysti ja oikein mitalikin kaulaan. JAT teki hienosti kolmosvoiton maxeissa, kun Virpi ja Kitsi olivat nollaradoilla ykkösenä, Julia ja Riimi vauhdikkailla radoillaan kakkosena ja me Ursan kanssa kolmospallilla. Huippua!

B-kisa, 5/-5,29, sij.6./33 (nopeus 3,89m/s)
C-kisa, hr, 0/-7,68, sij.5./31 (nopeus 4,15m/s)

Ursalla on kaikki kunnossa.

2011-08-19T16:40:00.003+03:00

Ursa kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa Kallioniemen Päivin luuppien alla. Minkäänlaisia muutoksia silmissä ei todettu. Nyt Ursa on silmäpeilattu yhteensä neljä kertaa, kahdella kertaa sen vasemman silmän ulkonurkasta on löytynyt yksi ylimääräinen hento ripsi. Tällä kertaa sitä ei etsimälläkään löytynyt, vaikka pyysin Päiviä sitä erityisesti katsomaan.

19.8.2011
silmätutkimus, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Ursa myös syynättiin muuten läpi vakuutusta varten. Terve oli koira kaikin puolin, vain vähäistä hammaskiveä löytyi, tähän isketään Plaque Offin avulla.

Eläinlääkärin lausunto:
Yleistila - ei huomauttamista
Luonne - ei huomauttamista
Iho ja karvapeite - ei huomauttamista
Palpitavissa olevat imusolmukkeet - ei huomauttamista
Silmät - ei huomauttamista
Korvat - ei huomauttamista
Suu, hampaat ja nielu - ei huomauttamista, hammaskiveä
Vatsaontelon elimet, palpatio ja rektalisointi - ei huomauttamista
Verenkierto elimistö - ei huomauttamista
Hengityselimistö - ei huomauttamista
Ulkoiset sukuelimet - ei huomauttamista
Lihakset, jänteet, tassut ja kynnet - ei huomauttamista
Luusto, Ligamentit, Palpatio, nivelten taivutus ja ojennus - ei huomauttamista

Hopeainen kultamitalisti.

2011-08-17T00:33:00.007+03:00

Sain Annalta ja Noidalta (Omituinen Källeröinen) sähköpostia. :)

"Meillä oli tänään viimisten reenien kunniaksi leikkimieliset möllikisat. Rata oli vissiin joku vanha ykkösten kisarata, jos oikein ymmärsin. Kaksi yritystä oli ja toisella yrittämällä tehtiin nopein rata ja 5 yhdestä kiellosta. Sillä tuli voitto, ruusuke ja Noidalle luu, joka on jo tuhottu ;)"

Rata myös kuvattiin ja se on nähtävillä YouTubessa,
Anna ja Noita agilitaa 16.8.2011.

Noita ja Anna on ihan mahtavia! Meininki on ihanan iloista ja menevää, sujuvuutta hommaan tulee ajan ja yhteistyön kautta. Jokatapauksessa Anna taisteli radan hyvin loppuun asti, Noita HALUAA tehdä ja suorittaa esteitä, yhteistyötä on tosi kiva katsoa.

Olen niiiiin ylpeä teistä!!! :D Isosti Onnea!

Hyvä Noita.

2011-08-17T00:06:00.005+03:00

Sain ja hain Noidan aamutuimaan Annalta ja Antilta, luvassa oli laatuaikaa sinisen sijoitustyttösen kanssa. Suuntasimme ihan kaksisteen nokkamme kohti Mikkelin missikisoja. Suomenlapinkoirille oli tullut tuomarimuutos, alkuperäisen suunnitelman mukainen Jari Fors oli vaihtunut Arvi Ellméniksi.

Noita toimi nätisti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, liikkui, seisoi ja esiintyi kanssani varsin mukavasti (joskin oliko suurempi voima minun palvottavan ihastuttavalla olemuksellani vaiko taskussa piilevillä lihapullilla...). Suuremmilta kömmähdyksiltä vältyttiin. Mitä nyt meinasi plikka vähän napsia polvitaivettani innostuksissaan, kun kiersimme tuomarin kehoituksesta jo kolmatta kertaa kehää ympäri. Noita antoi tuomarin kopeloida itseään, mitata ja tsekata hampaat. Noita on superkiltti eläin.

OMITUINEN KÄLLERÖINEN ER41310/09
Mikkeli 13.8.2011, Arvi Ellmén

Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Oikeapiirteinen pää. Hyvä ylälinja, hyvä selkä. Taka-asentoinen häntä, joka ei nouse selälle liikkeessäkään. Vahva luusto, takaraajat ulkokierteiset. Turkki ei parhaimmillaan. Kapea eturinta. Luonne rauhallinen.

AVO H

Kehäkierros onnistui varsin kunnioitettavasti siihen nähden, että oma rutiini näyttelyissä toimimisesta puuttuu lähes kokonaan. Onneksi paikalla oli ystävällistä porukkaa, joka valaisi näyttelykiemuroista ulapalla olevaa ihmislasta.

Virallisten osuuksien jälkeen Noita pääsi poseeraamaan kolmen muun paimensukuisen kanssa kuvaan (tulee kuulemma Reviiriin...) sekä rellestämään muiden koirien kanssa. Noidalle oli tarjolla leikkikaveria joka sormelle ja Noitahan kelpuutti jokaisen. Ei ole sellaista, jonka kanssa ei voisi vähän nujuuttaa. Juteltiin pitkään kehien jälkeen Tiinan sekä suloistakin suloisemman seitsemän kuisen pikku Meten (Taivaannastan Ilonmiete) kanssa. Sama pikkuinen lörppäkorva oli nähtävillä keväällä poropaimennusviikonloppuna jussipaidassaan. Ärsyttävän suloinen pikkuotus vieläkin. Noita ja Mette tulivat hyvin juttuun, istua ihmettelivät näyttelyhulinaa, bongailivat potentiaalisia leikkikavereita, ihastuttivat kanssaihmisiä sekä pitkästyivät hihnojen pitelijöidensä venähtäneeseen lörpöttelytuokioon. Kiitos Tiina siitä! :)

Kuvat Minna Rummukainen - Kiitos!!

Seitseminen.

2011-08-16T23:41:00.003+03:00

Saaristosta hissukseen palatessa päätin seikkailla vielä vaihtoehtoisen paluureitin varrelta löytyvään Seitsemisen kansallispuistoon Ikaalisten ja Ylöjärven rajamaiden huitteissa.

Homma starttasi visiitillä Seitsemisen luontokeskukseen, josta hain karttoja ja vinkkejä siitä mihin kansallispuistossa kannattaisi suunnata päiväreissua ajatellen. Tsekkasin myös läpi luontokeskuksen näyttelytilat ja olipahan muuten hienot puitteet.

Lyhyen vaihtoehtojen harkitsemisen jälkeen päätin suunnata Koveron kruununmetsätorpan tilusten läpi kohti "Seitsemisen sydäntä" Multiharjun aarniometsää. Jos innokkuutta vielä riittäisi sen päälle, ajelisin vielä tsekkaaamaan Soljastensuon, laajan nevan. Viimeksi mainittuun ei lopulta kaiken sen näkemisen jälkeen ollut enää puhtia, mutta jääpähän sitten jotain ensi kertaankin...

KOVERO
Seitsemisen eteläosassa sijaitsee Koveron kruununmetsätorppa, joka on puettu 1930-luvun asuun. Sen tiluksilla pääsee aistimaan viime vuosisadan alun torpparien elämää. Kesäisin tilan maisemanhoitajina toimii utelias joukko lampaita sekä muutama lehmä.

Koverosta lähdettiin kiertämään myötäpäivään kohti Haukilampea ja käytiin piipahtamassa lyhyesti Seitsemisjoen toisella puolella Karhukivellä, josta jatkettiin kohti Multiharjua.

Seitsemisjoki oli kerrassaan viehättävä pikkuruisen kapea joki sammaloituneine kivineen.

Multiharjun aarniometsän vanhimmat männyt ovat yli 400 vuotta vanhoja.

Kelovanhus.

Tykästyin Seitsemiseen.

Positiivisen mielikuvan kruunasi reippailusta nälkäiseen vatsaan vedetyt kotitekoiset lihapullat Seitsemisen luontokeskuksella. Leppoisaa olla kesälomalla ja aivan ilman aikataulua.

Seitseminen on monipuolinen kansallispuisto, jossa on mahdollisuus tallustaa niin ikimetsissä kuin kuivilla harjuillakin ja jossa pääsee nauttimaan aukeasta suomaisemasta. Tokihan tästä pitää nähdä lisää.

Saariston Rengastiellä.

2011-08-16T21:41:00.159+03:00

8.-11.8.2011

- maanantai 8.8. -

PARAISTEN KALKKIKIVILOUHOS

On jokseenkin kornia, että kaikipuolin upean saaristokierroksen kuvareportaasi alkaa näinkin teollisilla kuvilla, kun kävimme ihmettelemässä Paraisten kalkkikivilouhosta reissumme ensimäisenä päivänä. Se on suhteellisen vaikuttava avolouhos, jolla on pituutta pari kilometriä ja leveyttä viitisensataa metriä. Korkealta näköalapaikalta katsottuna se näytti valtaisalta jylisevältä ja paukkuvalta hyörintälaitokselta.

LENHOLMEN

Matka jatkui Paraisilta Rengastietä myötäpäivään kohti Nauvoa. Seuraava pysähdyspaikka oli Lenholman luonnonsuojelualue ja sinne tammenlehdin viitoitettu noin parin kilometrin mittainen luontopolku. Lenholmen oli keskisuomalaiseen järvi- ja metsämaisemaan tottuneelle silmälle sopivan eksoottinen; järeitä vanhoja tammia, hämärää lehtometsää, valoisampia hakamaita sekä ruovikkoista merenrantapoukamaa. Tällaiset iäkkäät - vähintään 300-400 vuotta vanhat, kertoi opastetaulu - kyhmyräiset tammet saa vilkkaan mielikuvituksen lentämään. Katsokaa nyt, olivat kuin enttejä Taru Sormusten Herrasta.

Enttimetsässä tai -haa'alla, kadehdittavan komeissa kesänviettomaisemissa elää laidunsivat hyvin uteliaallinen karjalauma. Lenholman luontopolku kulkee osin laidunmaiden poikki, joten jossain määrin jouduimme ylittämään laidunalueiden aitoja. Karjahakaan emme kuitenkaan menneet, syystä, että mukana oli kolme niinikään hyvin uteliaallista paimenkoiraa, jotka kuitenkin hillitsivät hyssyttelystä kielensä raikuvimmilta haukkukonserteilta. Saimme rauhassa ihmetellä toinen toisiamme.

Olin ihan tätä reissua silmälläpitäen liruttanut koirien niskaan punkkiliuokset, joskin en ollut ihan varautunut siihen, että Lenholmassa kävelemisen jälkeen jouduin nyppimään pois koirista yli toistakymmentä viheliäistä irtopunkkia. Tervetuloa saaristoon.

ENSIMMÄINEN LAUTTAMATKA

Reittimme ensimmäinen lauttamatka oli Lillmälöstä Prostvikiin. Lillmälön lauttarannasta näkyi Airisto, joten jätimme auton pitämään meille jonopaikkaa ja jalkauduimme oikomaan kinttujamme lauttaa odotellessa. Rengasreitin yhteensä kymmenkunta lautta- ja lossiylitystä opettivat, jos ei rutiinia, niin ainakin tottumusta. Jokaisella kerralla piti kuitenkin astua ulos autosta aistimaan meri-ilmaa, seuraamaan lautan jättämää vaahtovanaa ja ihailemaan turistin avoimmuudella kaikkea ja ei erityisesti mitään. Arkeaan pakertavat saaristolaiset istuivat lasittunein silmin autoissaan. Joskus on mahdotonta nähdä lähelle.

Hippa, taustalla Airisto.

Monella jäi Prostvikin päässä näkemättä lauttarannassa ruokaileva kyhmyjoutsenperhe tai se utelias minkki, joka pulahteli rantaveteen ja kiipesi ravistelemaan märkää turkkiaan rantakiville. Lasittuneet silmät starttasivat punaisen valon sammuessa pois lautalta ja kohti arkista määränpäätä.

Kyllä. Nämä uteliaat eläimet olivat ihan vain siinä, tässä, lauttarannassa.

KASBERGET

Kasberget eli Kaasivuori kohoaa 64,3m merenpinnan yläpuolelle ja se on Nauvon korkein kohta. Se on ensimmäinen jääkauden jälkeen vedestä noussut paikka sekä muinainen vartiovuori ja osa tärkeää merkkituliketjua, jolla varoitettiin vihollisten lähestymisestä ja saatiin viesti siirtymään nopeasti paikasta toiseen. Näkymä Kasbergetin laelta oli kieltämättä kaunis ja sen upeutta lisäsi taivaanrantaa kohti hivuttautuva aurinko, joka kultasi käppyräisten, niinikään enttimäisten mäntyjen latvuksia.

Panoraamakuva Kasbergetin laelta.

NORSTRÖMMENIN SILLALTA

Alkoi olla myöhä. Ajelin jo lauttarantaan, että jatkettaisiin vielä illasta Korppooseen. Kaksi asiaa pidätteli kuitenkin Nauvon puolella: jatulintarha sekä Nauvon lauttarannasta, Spinkkilästä, saatavat kuulemma ohittamattoman hyvät (mutta ylihinnoitellut) munkit. Spinkkilä oli jo kiinni ja aukeaisi taas yhdeksältä aamulla. Eihän ohittamatonta voi ohittaa.

- tiistai 9.8. -

FINBYN JATULINTARHA

Herätys Nauvossa oli raju; salamoita, ukkosenjyrinää, rakeita sekä vettä niin paljon, että maisema verhoutui läpipääsemättömän harmaaseen vaippaan. Rajuilman laannuttua lähdettiin itsepäisesti sadetta uhmaten katsomaan Finbyn jatulintarhaa. Kumisaappaat jalkaan, sadeviitta harteille ja liukkaille kallioille.

Rakeita.
Jatulintarha oli mystisyydessään vaikuttava, vastaavanlaisia muodostelmia on Suomessa toistasataa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä vaiheessa ja mitä tarkoitusta varten tällaisia kivilabyrentteja on rakennettu, totuus niistä on karannut muistitiedon ulottumattomiin. Latomusten esiintymisen laajuus eri kulttuureissa on kuitenkin huomattava, muinaiskelttien haltijattaret tanssivat kuutamolla kivikehissä, kanadanintiaanit nimittävät kivisiä labyrinttejä jumalattaren kohduksi, norjalaisten tarinoissa asialla ovat olleet jääjättiläiset ja ruotsalaisissa uskomuksissa ne ovat portteja maanalaiseen maailmaan. Jatulintarhojen ympärille rakentuu monia tarinoita, jotka kiehtovat tarinoita rakastavaa allekirjoittanutta.

Kivilabyrinttien kerrotaan olevan rakennetun kalastajien ja merenkulkijoiden ajankuluksi, tuulen laantumista odotellessa tai osaksi metsästys- ja kalastusriittejä. Toisaalta uskotaan, että nuoret morsiamet ovat rakentaneet jatulintarhoja odottaessaan sulhasiaan palaavaksi mereltä. Kivitarhan ruostinkielinen nimi jungfrudans viittaa parinmuodostuspeliin. Labyrintin keskellä seisova tyttö ja kehiä kiertävä poika - tai päinvastoin - koettivat pitää välilleen sidotun narun ilmassa koskettamatta sitä käsin, vaan narun pituutta säädeltiin vartaloa pyörittämällä. Lopputuloksena pyörähtelevä morsiantanssi.

LAUTALLA NAUVOSTA KORPPOOSEEN

Muinaisten rinkuloiden jälkeen sain kokea odotetun ohittamattoman rinkulan ja kylläpä muuten olikin hyvää. Oli arvoistaan nukkua yön yli tämän takia... Poiketkaa lauttarannassa munkilla, kun odottelette maantielauttaa Nauvon Pärnäisistä Korppoon Retaisiin!

RUMAR

Korppoon keskustan jälkeen oli opasteet näkötornille, joiden opasteiden mukaan löysin Rumarin säätutkatornin luokse. Oikea paikka tai ei, niin ainakin se painui mieleen. Kalliolle koko katsen pituudelle oli kirjoitettu kivillä tekstejä; ihmisten nimiä, terveisiä, vuosilukuja. Jokainen sinne kirjoittanut oli jollain hyvin hämmentävällä tavalla läsnä. Keltainen sadeviitta liehuen poimin valkoisen pallopäisen säätutkatornin juurelta pieniä valkoisia kiviä ja kyykistelin väkertämään meidän terveisiämme kallioon. Terapeuttista.

KORPPOON KOTISEUTUMUSEO

On virkistävää nähdä, kuinka intohimoisesti toiset osaavat suhtautua työhönsä. Korppoon kotiseutumuseossa sain opastetun kierroksen tunnelmallisessa pihapiirissä. Museotiloihin on kerätty erilaisia työkaluja ja käyttöesineitä, jotka ovat olleet Korppoolaisten käytössä kautta aikojen. Pääosin aittoihin ja taloihin kerätyt tavarat ovat peräisin 1700-luvulta 1900-luvun keskivaiheille; talonpoikaisesineitä, maanviljelykseen sekä kalastukseen liittyviä esineitä, käsintehtyjä puusepäntyökaluja sekä kutomiseen ja kankaanvalmistamiseen liittyviä tarvekaluja.

Pihapiirin vanhin rakennus on Svarvarin talon suola-aitta vuodelta 1773.
Idas stuga. Ida niminen Markombyn koulun keittäjä asui talossa 1800-luvulla. Tarinankertoja, värikäs persoona, joka oli mukana kaikissa kylän pidoissa.
Bergmanin aitan seinässä on vanha välimatkakyltti höyrylaivakaudelta. Kyltti on sijainnut Korppoon Galtbysta, joka on ollut jo pitkään tärkeä satamapaikka.

KORPPOOSTA HOUTSKARIIN

Matka vei meilläkin samaiseen tärkeään satamapaikkaan, sillä seuraava lautta lähti juurikin Korppoon Galtbystä kohti Hotutskarin Kittuisia. Puolen tunnin pituisella lauttamatkalla vastaan vihmoi koleasti tihkua, pilvet roikkuivat matalalla ja taivas näytti kuin vesivärein maalatulta. Avomeren tuntua lisäsi kauempana olevien saarien peittyminen harmaaseen kosteuteen. Kangastukset kelluttivat osaa saarista taivaanrannassa. Tällaisessa ilmassa on jotain enemmän, maisema on kiehtova ja salaperäinen. Nautin sadepäivistäkin.

BORGBERGET

Houtskarissa Hyppeisiin johtavan tien varrelta lähtee lyhyt polku Borgbergetille, joka kohoaa 41 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen laella oli hämmentävällä tavalla hieman japanilaisvaikutteinen näkötorni, josta aukeaa näkymää Houtskarin pohjoispuoliseen saaristoon.

Borgbergetin sijainti kartalla sekä ympärillä olevaa saaristoa.

HYPPEIS

Hyppeis on pieni saaristolaiskylä Houtskarissa. Kuluneita puna- ja keltamultapintoja, ruutuikkunoita, puisia taloja kallioiden keskellä. Erityisesti veneranta oli ihastuttava venevajarivistöineen.

Kylä matkan varrella Hyppeisistä kohti Näsbytä Korppoossa. Hyvin todennäköisesti Jervis.

NÄSBY

Korppoon Näsbyssä Saaristolaismuseo oli kiinni, mutta kiersin muutamia kohtia kylässä sijainneesta kulttuuripolusta. Juhannussalko ja tuulimylly kiinnostivat erityisesti, kävin myös niemen kärjessä katsomassa vanhaa höyrylaivalaituria sekä sen läheisyydessä ollutta mestauspaikkaa, jossa tarinan mukaan ei kirouksen takia kasva puita. Saaristolaismuseoon kuuluvat rakennukset, venevajat sekä punamullalla maalatun ristikirkon katsoin hyvin pintapuolisesti läpi.

Ruotsissa, Ahvenanmaalla sekä suomenruotsalaisella rannikkoalueella perinteisesti pystytetään lehvin, seppelein ja köynnöksin koristeltu juhannussalko, midsommarstång, majstång, mastonki. Näin Saariston Rengasreittiä kiertäessäni juhannussalkoja useissa eri saarissa, osassa koristeltu salko poikkipuineen toi mieleen laivan maston, johon oli nostettu purje. Salon koristeluun liittyy paljon symboliikkaa; osa koristelusta liittyy hedelmällisyysriitteihin, osa maanviljelyyn ja satoisuuteen, merenkulkuun, säähän jne. Naapurisaaret kilpailevat usein keskenään kaikkein komeimmasta juhannussalosta.

Tällä paikalla vuonna 1778 mestattiin nainen, maanviljelijän tytär Walborg Hansdotter, jota syytettiin lapsenmurhasta. Nainen vakuutti syyttömyyttään loppuun asti. "Koskaan älköön yksikään puu kasvako tällä mestauspaikalla."
KOHTI MOSSALAA

Roslaxista Kivimoon kulkee vaijerilossi ja sillä taitettava matka oli lyhin, mitä tällä reissulla keltaisilla aluksilla matkattiin, vain 169m. Suomen pisin silta on yli kuusi kertaa pidempi kuin tuo lossiväli, joka onkin takoitus jossain vaiheessa korvata sillalla.

Kivimon lossilla. Vähän ennen lossia tien vasemmalla puolella oli laaja auringonkukkapelto, jossa oli itsepoiminta. Vapaaehtoisen maksun sai tipauttaa säiliöön, annoin pienen panoksen Houtskarille.
Lauttaranta Björkön puolella.
Rannassa oli pitkä rivi saaristolle ominaisia venevajoja, 'båt hus'.

Seuraava salmen ylitys Björköstä Mossalaan tapahtui niinikään vaijerilossilla, ensimmäinen ja ainoa kerta, kun lossikuski ylitti merta vain ja ainoastaan meidän takia. Lossille ei ollut tunkua.

Mossalan puolella, taustalla Björkön venevajat.
Mossalan kylänraitilla.

Illalla kävimme pitkällä kävelyllä Mossalan lauttarannasta pitkin kylänraittia kohti kylän jälkeen alkanutta hiekkatietä, joka kulki peltojen ja merenrantaniittyjen läpi metsäisemmille osuuksille (ehkä ainoita kertoja reissun aikana, kun kuljin vapaasti ilman kameraa). Samaisen hiekkatien varressa nukuimme myös yömme. Heti Mossalaan saavuttuamme kävin kysymässä yösijaa Saariston Lomakeskuksessa. Pitävät kuitenkin pienille ja vaatimattomille mökeille sellaisia kiskurihintoja, että heikompaa hirvittää. Hyvähän se on, kun pienellä saarella ei ole minkäänlaista kilpailua. Päätin olla kannattamatta moista bisnestä ja päädyin yöpymään autossa, alkuasetelmasta huolimatta varsin onnistunein lopputuloksin. Vain Mossalan lossi paukautteli aika-ajoin kauempana laituriin, muuten oli todella hiljaista.

- keskiviikko 10.8. -

M/S ANTONIALLA INIÖÖN

Mossalasta lähti aamuyhdeksältä yhteysalus Antonia kohti Iniön Dalenia. Merimatka kesti yhteensä kolme varttia, joten saaristoa ja saaristoilmaa kerkesi ihailla ja haistella ajan kanssa. Aamu lupasi varsin nättiä päivää. Aluksen ylimmällä tasolla kävi kylmä viima, mutta en antanut sen häiritä. Vesilintujen piirtämiä reittejä meren pinnassa, saaristomaisemaan kuuluvia kalliosaaria ja -luotoja, merimerkkejä ja linjatauluja. Tämän takia olin reissuun lähtenyt.

Iniön Norrbyn kylänraitti.
Olettekos ennen nähneet tällaista varoitusmerkkiä?

KASBERGET

Jos minun pitäisi tämän hetkisen kokemukseni perusteella valita vain yksi ainoa paikka Rengastien varrelta, jossa käydä, niin se olisi Iniön Kasberget (ehkä jo pelkkä kuvien määrä tältä paikalta kertoo sen...). Todella mieleenjäävä paikka. Ykkössijaa jakaa moni muukin kohde, mutta täällä pääsin jotenkin lähelle juuri sitä saaristotunnelmaa jota olen kaivannut ja jonka halusin tällä reissulla saavuttaa. Kalliot ovat tätä sydäntä lähellä.

Kasbergetin laki nousee vain 39,8m merenpinnan yläpuolelle, yli puolet vähemmän mitä samanniminen laki Nauvossa, jossa kävimme aikaisemmin. Näkymä ei kuitenkaan hävinnyt korkeammalle huipulle. Laelta näki kauas. Saaria saarien perään kaukaisuuteen asti. Iniön Kasbergetillä meren läsnäolon aisti. Kiivettiin laelta jyrkkää kalliorinnettä neljäkymmentä metriä alemmas rantaan. Loikoiltiin rantakallioilla ja nautittiin maailman parhaasta kesäpäivästä.

Kasbergetille kipuavan noin 2,5km pitkän luontopolun taulut oli toteutettu havainnollisesti ja ajatuksella. Jo parkkipaikasta lähtien asiaan oli panostettu. Polun varrella kerrottiin aidoin esimerkein mm. jäkälistä, sammalista, sekä niiden käyttötarkoituksista. Yksi rasti kertoi eri linnuille sopivista pesäpöntöistä ja niitä oli asiaa havainnollistaen rakennettu useita. Merikotkasta kertovan rastin yhteydessä oli luonnollista kokoa oleva vanerista tehty lintu, joka liikutti narusta vedettäessä siipiään. Polun on eittämättä toteuttanut joku käden ihminen.

SKAGEN

Iniön pääsaarelta pääsee Skagenin lossilla Jumon saarelle. Lauttarannassa kalliolta katsoi Skagenin juhannussalko.

JUMO

Poikkesimme Jumon kylään ja kävimme kyläsatamassa katselemassa venevajoja sekä viereiselle kalliolle pystytettyä juhannussalkoa. Erityisesti tämä Jumon juhannussalko toi mieleen laivan maston purjeineen. Ruskeaksi kuivahtaneet koristeet rapisivat kalliolle käyvässä tuulessa.

M/S AURORALLA KUSTAVIIN

Iniön Kannvikista yhteysalus Aurora vie kulkijoita Kustavin Heponiemeen. Yhteysalukset kulkevat huomattavasti harvemmin kuin keltaiset maantielautat ja vaijerilossit, joten seuraavaa vuoroa odotellessamme kerkesimme käydä kahvilla Cafe Alppilassa. Kyseisen kuppilan emännät olivat mukavaa porukkaa, talvet tehdään töitä Turussa ja kesät asutaan asuntoautossa sekä pidetään samalla kahvilaa pystyssä. Sellaista elämä saaristossa on. Vakituisia asukkaita Iniössä on vain 250, kesällä ihmisiä liikkuu saarilla huomattavasti enemmän; mökkiläisiä, turisteja sekä näitä "kesätyöläisiä".

Merimatka Auroralla oli komea. Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi, joten liikkeellä oli myös paljon veneilijöitä, Iniönaukolla näkyi suorastaan parvi purjeita.

Itäviitta.
Perinteinen valkoiseksi kalkittu kivikummeli sekä sektoriloisto Kustavin Heponiemessä. Sektoriloistoilla ohjataan väyläliikennettä pimeällä erivärisin (punainen, vihreä, valkoinen) valoin sekä eri tavoin jaksotetuin välähdyksin.

KUSTAVIN KÄSITYÖKYLÄ

Rengastien varrella kohti Kustavia on Kustavin Käsityökylä, jossa on keramiikka- ja kynttilämyymälät, sekä hopea- ja sepänpajat. Viimeksi mainittu kiehtoi ja kiinnosti eniten, joten siellä tuli pisimpään ihmeteltyä ja kyseltyä sepän tekemisistä. Pajassa oli hyvin perinteiset ja sellaisenaan vaatimattomat, mutta kuulemma myös haastavammat työkalut raudan muokkaamiseen. Sain mahdollisuuden seurata, kuinka seppä takoi minua varten riimukorun. Kaupan päälle nappasin luvalla muutaman kuvankin tästä toimenpiteestä. Rauta muuttuu suorastaan hämmästyttävän pehmeäksi ja muokattavaksi kuumennettaessa.

Kävin myös pyörähtämässä Kustavin keskustassa sekä etsin käsiini Jeremiaan luolien luonnonkivimuodostelmat. Paikalle johti lyhyt opastamaton polku ja saavutettavissa oli kalliopaasien muodostamat suhteellisen pelottavan näköiset röykkiöt, pienempien paasien päällä oli isompia paasia varsin huteran näköisesti. Kivet muodostivat syviä railoja, jyrkänteitä ja luolamaisia muodostumia. Nimensä tämä kivimuodostelmien alue on saanut Isonvihan aikaan, 1700-luvun toisella vuosikymmenellä, kun kivien muodostamissa onkaloissa piileskeli mies, Jeremias.

MUNTIN SILTA

Taivassalosta löytyy ympäristöönsä sulautuva museosilta, vuonna 1850 rakennettu yksiaukkoinen kiviholvisilta.

LOUHISAAREN KARTANO

Olimme sen verran myöhään liikenteessä, että Louhisaaren kartano Askaisissa oli jo kiinni. Se ei kuitenkaan estänyt käyskentelemästä kartanon alueella vanhojen tammien ja lehmusten katveessa, kävelemästä kartanoa ympäröivässä englantilaistyylisessä puistossa sekä käymästä lenkkiä hienosti kartanon mailla Myllypolulla.

Louhisaari on myöhäisrenessanssin palatsityylinen, Herman Flemingin vuonna 1655 rakennuttama kartanolinna. Parhaiten Louhisaari tunnetaan vuonna 1867 syntyneen Suomen marsalkka Mannerheimin synnyinkotina, jossa hän vietti myös lapsuutensa sekä osan nuoruudestaan. Kartano alueineen on kuulunut ensin Fleming-suvulle yli kolmesataa vuotta, jonka jälkeen, vuodesta 1795, kartanoa asutti Mannerheim-suku yli sata vuotta, aina vuoteen 1903 asti. Nykyisin kartanolinna toimii Museoviraston alaisena museona.

KULTARANTA

Suomen tasavallan presidentteihin päästyämme sopii hyvin, että seuraava kohde reitillämme oli Naantalin Kultaranta, presidentin virallinen kesäasunto. Kesäperjantaisin on mahdollisuus päästä kulkemaan Kultarannan puutarhassa, vaan sitä mahdollisuutta meillä ei ollut. Väärä päivä. Sitä vastoin tähyilin etäältä rautakaltereiden kahlitsemaa, puistojen ympäröimää graniittilinnaa, josta minulle näkyi lähinnä vain tornin huippua. Huipulla liehui Suomenlippu, joten Rouva Presidentti oli paikalla.

Mikäli kaikki olisi mennyt oikein, eikä mikään olisi alkumatkasta jäänyt hampaankoloon kaivertamaan, meidän Saariston Rengastiekierroksemme olisi päättynyt tähän. Alkumatkasta jäi kuitenkin löytymättä Kuusiston linnanrauniot ja Paraisia olisin halunnut tutkia pidempään, joten piiri pieni pyörii. Homma alkaa alusta. Seuraava yö vietettiin Kaarinan Kuusistossa.

- torstai 11.8. -

KUUSISTON LINNANRAUNIOT

Kuusiston linnan rakentaminen on aloitettu 1300-luvun alkupuolella suojaaman katolisen kirkon johtajan valtaa ja mahtavuutta. Linna rakennettiin alun perin mantereesta erilliselle kalliosaarelle, mutta nykyisin linnasaari on kasvanut niemeksi. Saari oli puolustuksellisesti tarkoituksenmukainen, paikalle rakennettiin kookas ja vahvarakenteinen linna suojaaman piispaa, jonka velvollisuuksiin kuului virkaan liittyvän varallisuuden ylläpito ja kartuttaminen. Merkittäviä jaksoja Turun talouden kartuttamisen kannalta olivat piispa Pentin (1321-1338), Hemmingin (1338-1366) sekä Manu II Tavastin (1412-1450) ajat, jolloin piispanpöydän tulot olivat suuret.

Vuonna 1485 linnassa riehui tulipalo, jossa tuhoutui paljon arvokkaita arkistoja ja linna kärsi suuria vaurioita. Vaurioista huolimatta Maunu Särkilahden aikana (1489-1500) linnan rakentamista ja varustamista jatkettiin kustannuksia säästelemäätä. 1500-luvun alussa linna oli laajimmillaan. Linnassa oli kolmikerroksinen päälinna palatseineen, kappeleinen ja taloussiipineen, päälinnan ulkopuolella oli kolme 5-6 metriä korkeilla muureilla varustettua esilinnaa, torneja oli useita, sisältäen myös pyöreän kymmenen metriä korkean tykkitornin. Paaluvarustukset linnan ympärillä vaikeuttivat mereltä päin suuntautuvia hyökkäyksiä ja maihinnousua.

Suomen keskiaikaisen katolisen kirkon vahvimman tukikohdan kuolinisku ajoittuu vuoteen 1528, kun Kustaa Vaasa antoi määräyksen purkaa linna. Määräyksen taustalla oli valtiopäivillä tehdyt päätökset, joilla murrettiin piispojen poliittinen ja aseellinen valta sekä kirkon taloudellinen mahti. Valtakunnan kaikki piispanlinnat oli luovutettava hallitsijalle. Kuusiston linnan kohdalla kruunulle siirtyminen johti nopeassa tahdissa tuhoon. Kuusiston linnalta haettiin rakennusaineita paitsi Turun linnan laajentamiseen, mutta myös paikallinen väestö osallistui hävitykseen hakemalla linnasta kiviä ja tiiliä omien rakennustensa aineksiksi.

Nykyiset Kuusiston linnan jäännökset antavat vain vaatimattoman käsityksen siitä, miltä linna on näyttänyt kukoistuskaudellaan. Linnasta on enää jäljellä vain pohjakerros, jonka huoneet ovat olleet pääosin varastokäytössä.

Aamuisessa sateessa kävimme kulkemassa myös Kuusiston linnanraunioiden lähistöllä kiertävän luontopolun, joka kulki läheiselle Kappelinmäelle. Reippailun jälkeen kävin tutustumassa Kuusiston kartanoon ja sinne tehtyyn näyttelyyn, jossa kerrottin niin Kuusiston kartanosta kuin Kuusiston linnastakin. Kartano oli aikanaan linnan yhteydessä toimiva maatila, latokartano, joka huolehti linnan väen ja sitä ympäröivän yhteisön elättämisestä ja omavaraisuudesta. Vaikka linna tuhottiin, kartanon elämä maatilana jatkui läpi vuosisatojen, joskin nyt kuninkaan latokartanona. 1680-luvulla latokartanosta tehtiin armeijan uudelleenorganisoinnin seurauksena everstinvirkatalo, upseeristo sitoutettiin maahan ja kotiseudun viljelyyn. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1738 ja se maamme vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia.

PARAINEN

Paraisilla käynti jäi vajaaksi retkemme alussa, joten piti käydä antamassa itselleni toinen mahdollisuus sen tutkimiseen. Kävin Helmiveneessä ihmettelemässä alpakoita ja ostamassa alpakkalankaa, Axon leipomomyymälästä ostin piparkakkuja ja paikallisesta kalakaupasta savukalaa. Kävimme myös kävelemässä Paraisten vanhassa kaupungissa, Vanhassa Malmissa. Kauniita vanhoja puutaloja.

Rengasreittikierros oli hieno. On erittäin paljon mahdollista, että palaan vielä niille seuduin. Paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Rymättylä ja Rymättylän Karhuvuori, Seilin saari, lisäksi voisi piipahdella enemmän Rengastieltä poiketen lähisaariin losseilla. Seikkailtavaa jäi vielä, vaan olihan kiva suunnata silti nokka kohti kotia.

"Borta bra men hemma bäst!"

Sijoituksia Haminassa.

2011-08-14T19:09:00.012+03:00

Oltiin Haminassa agikisaamassa Ursan kanssa kesäloman kunniaksi suunnitellun Roadtrippimme aluksi viikko sitten lauantaina 7.8.

Oltiin varattu majoitus perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Haminan Pyötsaaresta. Nukkumaan kerettiin vasta aamuyöstä kahden jälkeen, niin pitkälle venyi isäntäväen uskomaton mukavuus ja vieraanvaraisuus. Enpä ole vastaavanlaiseen majoitukseen törmännyt, enkä usko ihan heti törmäävänikään. Paitsi, että saimme nukkua siistissä aitassa yömme, saimme myös tuta saunomisen, uimisen, saunaoluiden ja grillaamisten merkeissä, saatiinpa mukaamme jopa opas lähimaastossa sijainneelle "pienelle vuorelle", josta näkyi merelle: Hamina, Kotka, Venäjä ja Viro - kaikki suunnat oli osoitettavissa. Illalla käytiin Hipan kanssa soutelemassa ja aamulla ennen kisoihin lähtöä saatiin vielä kahvia ja leipää. Hämmästyttävällä tavalla tunsimme itsemme tervetulleeksi - entuudestaan vieraaseen taloon. Mikään edellä mainituista ei ollut itsestään selvää extraa, mutta ehkäpä meitä sopivasti lykästi. Jokatapauksessa hauskaa oli ja takuulla tulen tuolla majoittumaan uudelleenkin, jos Haminan seuduille on menoa. Suosittelen lämpimästi!

Nukkumaan laittaessa väsytti ja mietteenä oli, josko sitä kovin freshinä jaksaisi aamuisissa agikisoissa olla. Joskin pääasia oli, että tuntuma oli kuin lomalla pitääkin olla - ei se niin nuukaa ole, tärkeintä on, että on kivaa!

Hipan kanssa soutelemassa

Saatiin vähän alkutuntumaa meren rannasta, kun jatkosuunnitelmat kesälomaa varten oli kohdistettu saaristoon...

Lauantaisten aamukahvien jälkeen suunnattiin kisapaikalle Haminan Summaan. Tuomarina maxi3-radoilla oli Kokkosen Tuija, ensin kaksi agilityrataa ja viimeinen oli hypäri. Aamun ensimmäinen rata oli meidän osalta ehkä päivän paras, mutta jossain kohtaa tuli rima alas, joten lopputulos oli 5 ja sijoitus 10./xx. Toiselta radalta nolla ja puun takaa sijoitus 2./41! :D Hävittiin voittaneelle australianpaimenkoiralle vain puoli sekuntia. Hyppyrata oli myöskin ratavirheetön, mutta harmi kyllä aika ei ihan riittänyt meille, tulos 0,95 ja sillä mainio sijoitus 3./xx. Tuplanolla jäi tältä erää vajaan sekunnin päähän.

Ei kuitenkaan hullummin olla kahteen otteeseen palkintopallilla samana päivänä lapinkoiran kanssa. On se Ursa vain huippu!

Kai se oli sitten koira orientoitunut illalla kisoihin samaan aikaan, kun ohjaajan retale oli nautiskellut lomafiiliksistä saunanlauteilla ja meressä polskuttamalla sekä syömällä itseään ähkyyn grilliherkuista...

A-kisa, tulos 5/-4,75 sij. 10./xx (nopeus 3,78m/s)
B-kisa, tulos 0/-6,38, sij.2./41 (nopeus 3,71m/s)
C-kisa, HR, tulos 0,95, sij.3./xx

Upporikasta, rutiköyhää.

2011-07-31T12:35:00.007+03:00

Eilinen oli kaikinpuolin onnistunut ensimmäinen kesälomapäivä.

Suuntana Orivesi ja agilitykisat Ursan kanssa. Myöhäiset startit olivat tiedossa, joten käytiin piipahdus Sirenen ja Pihkan tykönä Neuliksessa mökillä noin parikymmentä kilsaa Kangasalan suuntaan, kun olivat siellä visiitillä. Norjan reissailun purkamista ja kuvien tsekkailua (oli niillä seikkailijoilla ollut huikeat maisemat!), spagettia ja jauhelihakastiketta sekä lopuksi pulahdus 24 asteiseen järveen. Sellainen pieni puolentoista tunnin mökkeilytiiviste ennen kisapaikalle siirtymistä. Ursa ja Pihka tulivat kivasti toimeen, pikkuisen Ursa muistutti taas, kuka määrää, muta Pihka käpertyi kääpiöksi ja myönsi kuka on se isosisko. Varsin tilannetajuista.

Kisoissa tuomarina Mujusen Salme, joten tiedossa oli mm. suoria putkia, vauhdikasta menoa, jonka jälkeen piti kyetä tiukkaan ohjaukseen ja haltuunottoihin.

Ensimmäiseksi hyppyrata, joka kosahti toiseksi viimeisellä esteellä. Siihen asti oltiin tehty hyvää nollarataa, mutta sitten sijoituin väärin, piti ottaa Ursa persjätölle, mutta ohjaajalla oli pieni katkos päässä ja Ursa hyppäsi väärälle puolelle ja siitä suoraan toiseksi viimeisen hypyn taakse ja hyppy väärään suuntaan. Enpä osannut nopeasti soveltaa mitään kökköpelastusta, joten tulokseksi HYL.

Toinen rata, agirata, oli sitten sitä upporikasta. :D Hienoa ja vauhdikasta menoa. Radalla oli yksi kinkkinen kohta, jonka ratkaisemiseksi olin rataantutustumisessa harjoitellut persjätöt. Homma tuntui kuitenkin vähän hankalalta, kun kävin rataa mielessä läpi, joten päädyin vaihtamaan ohjaukset pakkovalsseiksi. Suunnittelin tarkkaan päässä, mitä teen, vaikka en enää päässytkään radalle kokeilemaan ilman koiraa. Kohdat onnistui radalla hienosti, vaikka pikkuisen tuli yllätyksenä, että esteet olivat kauempana, mitä olin ajatellut. Ursa toimi kuitenkin upeasti ja teki tiukat kurvit minua lähellä, vaikka en juuri jättänyt tilaa hypätä. Täpärää mutta toimivaa (samana iltana luin jostain agi.fi-lehdestä, että raja voiton ja hyvän hyllyn välillä on monesti vain hiuksen hieno, niin oli meilläkin). Kaarrokset olivat tiukkoja läpi radan ja siitä hyvästä etenemämme oli 3,90m/s, miinusaikaa 8,75s, nolla ja VOITTO!! :D Huikeaa! Radalla tehtiin yhteensä neljä nollaa, joista meidän oli reilun sekunnin parempi toiseksi tulleeseen nähden. Tehtiin koko radan 5. nopein aika ja kaikki neljä meitä nopeampaa oli bordercollieita (kaikille niille 5). Pikkuisen hämmästyin meidän sijoittumisesta. Olihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa nolla, mutta en olisi uskonut, että sillä mentiin kärkeen 32 koirakon luokassa.

Kolmannella radalla palattiin rutiköyhään. Selvitettiin radan vaikeudet, suorat putket ja tiukat käännökset varsin mallikkaasti, mutta siinä vaiheessa, kun Ursa tiputti 12-aidan riman, niin en osannut enää koota itseäni tulokseen, vaan kahden esteen päässä en työntänyt tarpeeksi paljon esteen taakse, joten Ursa hyppäsi väärään suuntaan, tuloksena HYL.

Päivän kakkosrata kuitenkin pelasti päivän kokolailla. Ei näillä voitoilla pääsee jatkuvasti juhlimaan. :D Ursa on huippueäin! (harmi, ettei meidän voittosuoritus ole videolla.)

C-kisa, HR, HYL
B-kisa, tulos 0/-8,75, sij.1./32 (nopeus 3,90m/s)
A-kisa, HYL

Hip Hip Huraa!

2011-07-26T08:16:00.002+03:00

Hippa nousi varasijalta ja sai paikan MH-kuvaukseen Orivedelle 28.8. :D Huippu juttu! Nyt on koko Karhu-pentue sitten luonteidensa puolesta kuvauksen alla. Pihka lauantaina ja muut, Noita, Hippa ja Rohto sunnuntaina. Jännittävää ja kiinnostavaa!

Agikisat Kuopiossa 24.7.

2011-07-26T07:43:00.007+03:00

Käytiin Ursan kanssa sunnuntaina kisaamassa Kuopiossa kolme rataa.

Pari agirataa ensin, Jämsän Jarmon ja Pohjasen Eeva-Liisan tuomaroimina. Molempien ratojen virheet olivat hyvin hyvin samantyyppiset. Molemmissa mentiin kepeiltä takaakiertoon ja sen jälkeen tuli radan vaikeimmat kohdat. Molemmissa paikoissa oma ajatus oli suunnattu jo vaikeaan kohtaan ja "helpot kohdat" takaakierrot epäonnistui. Ekaradalta virhe tuotti kieltovitosen ja toiselta radalta hylyn, kun Ursa kerkesi hyppäämään väärään suuntaan. Oma sijoittuminen keppien jälkeen oli siis väärä molemmilla radoilla.

Kolmas rata, hyppyrata oli päivän paras, mutta jätti jälkeensä kaikkein eniten ärsytystä. Juostiin rata sujuvasti maaliin ihan sillä tuntumalla, että nolla tuli. Ihan priima se ei ohjauksellisesti ollut, pitkä päivä, helle ja ehkä liian vähäinen juominen väsytti jaloissa, mutta juoksin sisulla rataa läpi. Tulostaululla odotti yllätys, oltiin saatu vitonen jostain. Tätä kun ruodittiin ja tsekattiin videolta ja vielä tuloslappuunkin oli kirjattu, niin uskottava oli, että oltiin saatu kosketusvirhe. Harmitti niin pirusti. Ursa tuli putkesta vähän mun jaloille, mutta mistään varsinaisesta koiran koskettamisesta ei ollut kyse. Eli ohjaaja ei koskenut koiraan. Mitään etua en tästä saanut radan seuraavaan kohtaan, joten mun mielestä se ei ollut ihan perusteltu vitonen tuomarilta. Jokatapauksessa siinä tilanteessa tuomari tulkitsi sen kosketusvirheeksi ja ihan turha napista jälkeenpäin. Eniten harmittaa, että ilman tuota virhettä oltaisiin voitettu sadasosasekunnilla koko rata ja saatu hyppyserti ja sitä myöten korkkaus hyppyvalion arvoon. Pirskale, kun oli lähellä!

A-kisa, 5/-0,72, sij.21./34 (nopeus 3,61m/s) tuom. Jämsä
B-kisa, HYL tuom. Pohjanen
C-kisa, HR, 5/-0,05, sij. 6./33 (nopeus 3,80m/s) tuom. Jämsä

A-luokan kintut.

2011-07-14T17:03:00.001+03:00

Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) luustokuvat on käsitelty Kennelliitossa ja priimatulokset näkyvät KoiraNetissä. A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. :D Mahtavia uutisia!

Onnittelut asianosaisille (pitää luvussaan myös allekirjoittaneen ;) )!

Pihka KoiraNetissä

Sinisisko ja Kuupo-Jussit.

2011-07-07T07:03:00.021+03:00

Käytiin eilen Noidan ja Annan tykönä ensin kahvittelun merkeissä ja sen jälkeen suunnattiin porukalla jäätelönsulattelulenkille (=kuntotesti) Jääskelään.

Noita, Ursa, Hippa ja Luna

Noita on tällä hetkellä todella hyvässä karvassa ja suorastaan pullean näköinen - kuitenkaan olematta sitä. Bikiniasuiset Luna, Ursa ja Hippa näyttivät Noidan rinnalta pieniltä ja kapeaselkäisiltä. Fundeerattiin josko sininen pimu pitäisi viedä käymään näyttelyssä - ehkäpä Mikkeli kutsuu elokuussa.

Sain napattua muutaman soman poseerauskuvankin Noidasta.
Katsokaa ja huokailkaa! ;)

OMITUINEN KÄLLERÖINEN "Noita"

Hauskaa oli jälleen. Tyypit lutrasivat rannassa keppien perässä ja allekirjoittanutkin sai punttinsa märäksi. Suurinpiirtein samanlainen kuvio toistui: keppi lentää, Ursa ryykää kaikkien yli ja rynnii roiskien veteen noutamaan kalikkaa - pikkusiskot jää matalampaan veteen lehdellä soittamaan, Ursa roiskii rantaan ja Hippa ryskää haukkuen perään - ja on lopulta sitkeydellä, peräänantamattomuudella ja tiukalla puruotteella "Se Oikea Voittaja".

Anna ja Luna pysyttelivät kuivalla maalla sivistyneesti. ...ja mamma taisi olla ainoa joka sai namiherkkuja, tekemättä mitään, näyttämällä ja olemalla vain oma kaunis itsensä...

Muorit "puistonpenkillä" päivittelemässä nykyajan meininkiä. Lunalla ja Annalla oli koko reissun ihan omat jutut. ;)

Kiitos reissailuseurasta Anna ja Noita! Jäätelöt ei kerinnyt paljoa vyötärölle kertyä ja taas tuli todistettua, että Omituisten kunto kestää. ;)

*sanasto:
sinisisko=Noita
Kuupo-Jussit=Anna & Hippa

Kisareissu Kuopioon.

2011-07-03T21:03:00.004+03:00

Kisattiin Ursan kanssa Kuopiossa Viiksiareenalla ACEn kisoissa tänään kolme rataa. Tuomarina Bob Griffin Briteistä. Helpottavasti helle oli hellittänyt ja saatiin enempi ja vähempi sadetta, asteitakin vain 15. Ei valiteta yhtään.

Ekaradalta HYL. Olin katsonut aikataulua väärin ja missasin rataantutustumisen. Kerran juoksin sen läpi, mutta ei jäänyt mitään käsitystä esteiden etäisyyksistä ja hyppykulmista. Eihän siitä siis hyvää voinut tulla... Räpellettiin jotenkuten kymmenen estettä, joiden jälkeen paineltiin suoran kautta maaliin, tuntui niin hataralta itseltä siellä radalla.

Toinen rata oli hyppyrata. Radalta kepeiltä vitonen, harmittavasti jätti viimeisen keppivälin pujottelematta ja korjaaminen vei suoritusajankin sitten plussan puolelle. Tulos 7,22 sijoitus 14.

Kolmas rata oli päivän paras, mutta sieltäkin kieltovitonen, joka söi pirusti aikaa eli lopputulos myöskin yliajalle. Toiseksi viimeisen hypyn Ursa juoksi ohi, kun en varmistanut hyppyä siinä kohtaa tai toisaalta edellisessä välissä vekannut oikealle linjalle. Liikaa siis omaa olettamista. Tulos 11,xx sijoitus.xx

Noo, tulipa käytyä, vaikkei mitään huippuratoja ollutkaan. Muutenkin nollia taottiin tänään todella vähän, mm. viimeiseltä radalta tehtiin vain yksi puhdas nolla ja senkin teki Anna Eifert Unkarista. Suomalaiset eivät siis hohtaneet maxien C-radalla(kaan)...

Kalenteritypy.

2011-07-01T17:49:00.004+03:00

Ursa on heinäkuun tyttö ja polskia roiskuttaa Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kalenterissa tässä kuussa. Riemukasta kesää!!!

Myös PLS:n Reviiri 2/2011 putkahti postilaatikkoon tänään ja omituiset ovat ihailtavan hyvin edustettuna. Ursa (Nutukas Ursula) on päässyt alkusivun täytekuviin kesäisen märkänä ravistelijana, Pihka (Omituinen Pihkakinttu) paimentaa koparaeläimiä poropaimennusjutuissa, Katselmuskuvissa esiintyvät ulkomuotosijoittujat Luna (Nutukas Illusia) ja Ursa sekä Ursa ja allekirjoittanut myös agilitykiertopalkinnonsaajina. Myös Rohto (Omituinen Ohtonen) meijjän kaunis poika on terveystulos-sivulla terveystuloksineen. Lisäksi Ursasta on agilityvalioitumisjuttu harrastus-sivuilla. Aikas kattavaa - ja komiaa katseltavaa! :)

Kinttu kuvissa, kinttukuvissa.

2011-06-30T18:04:00.005+03:00

Meitin neiti Extempore elikkäs Sirene käytti Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) toissapäivänä 28.6. Helsingin Herttoniemen Hertassa lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Kaikki näyttää aikas priimalta myös Pihkan osalta, mutta lopputulos selviää, kun Kennelliitossa ovat tsekanneet kuvat. Silmiä ei peilattu eikä polvia roplailtu vielä tällä kertaa.

Pihkalta otettiin myös verta ja pistettiin rabiesvasta-ainetestit vireille. Pihkuralle aukeaa pian valtakunnan rajat lännen suuntaan. :)

Kiitos Sirene extemporeilustasi jälleen!

Rohtonen terppatarkeissa.

2011-06-28T17:06:00.009+03:00

Kiirus on nielaissut ajan ja bloggailuinspiraatiot. On jäänyt vaille tärkeidenkin uutisten jakaminen.

OMITUINEN "Rohto" OHTONEN kävi 11.5. Oulussa Kaisa Wickströmin tykönä terveys-syynissä. Poijjaalta kuvattiin lonkkien ja kyynärien lisäksi myös selkä- ja kaularanka. "Hyvään pyritään, mutta priimaa pukkaa tulemaan." Rohtosella kaikki ok, lukuunottamatta toista kyynärää. Kyynärät palautuivat harmi kyllä kennelliittokierrokselta tuomiolla 0/1. Muutos oikeassa kyynärässä on onneksi lievä ja agilityakin - tai hupilitya - näillä pääsee pinkomaan vallan mainiosti. Pääasia on, että arkeen ja prosessiin 'pennusta pelastuskoiraksi' tämä ei pääse vaikuttamaan, vaikka seurantaa jossain määrin vaatiikiin.

kyynärnivel, 0/1
lonkkanivel, A/A
polvilumpiolux.med., 0/0
silmätutkimus, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Onnellisin olen tässä vaiheessa terveistä silmistä, sekä A-luokan lonkista toki. Nyt sitten vain malttamattomana odotellaan mitä kuullaan, kun siskosakki kerkiää myöskin röntgenlaitteiden alle retkottamaan.

Alla vielä Rohton röntgenkuvat.

Marika, korjaa jos luetteloin väärin paikat, jotka Rohtolta kuvattiin.... ;)

Kaksi vuotta.

2011-06-17T18:50:00.005+03:00

Onnittelut myös Hipan sisaruskatraalle, Omituisille Karhupennuille, Noidalle, Pihkalle ja Rohtolle!

Synttärionnittelut!

2011-06-08T22:38:00.009+03:00

Nutukas I-pentue täyttää 9-vuotta, onnittelut myös Lunan sisaruksille Rusko, Leevi, Yama, Kimi ja Repo!

Ursa opettelee noutajaksi.

2011-05-29T00:37:00.010+03:00

Meneillään on projekti opettaa Ursalle nouto kuosiin. Olen jo viimeiset kolme vuotta siirtänyt kyseistä projektia eteenpäin, keksinyt tekosyitä ja jotain muuta treenattavaa, kokenut koko homman jotenkin hankalaksi umpikujaksi. Nyt on iskenyt inspiraatio ja huomaan, että noudon opetteleminen onkin ollut varsin hauskaa.

Tältä näyttää tällä hetkellä. Kiitos Merja potkuista persuksille!! :D Pikkuhiljaa tästä edetään, pääasia, että Ursan mielestä on kuitenkin ihan kivaa treenata ja ottaa kapulaa suuhun (tai saada kanapullaa)...

KoiraNet.

2011-05-09T17:54:00.003+03:00

Huimaa! Suomen Kennelliiton KoiraNetissä Ursa on vahvistettu Suomen Agilityvalioksi! :D

Tätä sivua kehtaa ihailla, siinä näkyy yhteistyömme kirjo,
FI AVA Nutukas Ursula

Metsä.

2011-04-25T19:01:00.001+03:00

Kulttuurisokki Savonlinnassa.

2011-04-22T21:06:00.004+03:00

15.-18.4.2011

Käytiin viime viikoloppuna visiitillä Katjan ja Umbran tykönä Savonlinnassa, saatiin tuta avoimista ja puheliaista savolaisista. Kaupassa ja lenkillä kanssakulkijat vaihtoivat sanoja toisilleen, ventovieraille, kun kotopuolessa on tottunut tuppisuihin. Sain kokea pienoisen kulttuurisokin, enkä kuitenkaan vaihtanut maisemaa kuin runsaan 200km matkalta.

OLAVINLINNA

Savonlinnareissulla piti tottakai käydä turisteilemassa paikallisessa keskiaikaisessa 1400-luvulla rakennetussa kivilinnassa, Olavinlinnassa. Kiehtovimmat palat löytyvät linnasta liikkuvista tarinoista. Vetten ympäröimään linnaan kerrotaan johtavan vedenalaisia salakäytäviä, sen ympärillä kerrotaan asustavan kuolemaa ennustava mustan virran vetehinen ja sen muureihin kerrotaan haudatun petturuudesta syytetty nuori linnanneito, jonka hautapaikalle kasvoi kaunis ja sitkeä pihlaja.

Olavinlinna oli jostain syystä suljettu yleisöltä, joten saimme tyytyä kaukaisempaan ihailuun sekä turistiposeerauksien kuvaamiseen. Tietääpä, että on jokin syy palata maisemiin vielä joku päivä. Itselle on jäänyt Itä- ja Kaakkois-Suomi pitkälti kokematta, joten siltä osin oli varsin kiintoisaa päästä käymään Savon sydämessä.

Tyypit niin itsensä näköisinä.
Umbra (Omit. Umbra), Ursa (Nut. Ursula),
Luna (Nut. Illusia) ja Hippa (Omit. Metsähippa)

SULOSAARI

Savonlinnakierros vei seuraavaksi Sulosaareen. Saarta valloittivat myös liuta iloisen savolaia sauvakävelelijöitä, sekä muita kulkijoita, jotka nauttivat kauniista keväisestä lauantaiaamupäivästä.

Sulosaaren kaljumahainen viipottaja herätti ihmetystä ja kummastusta.

Lajintunnistus vei loppupäätelmään, että otus lienee kuitenkin paikallista väestöä, ei aivan alkuperäistä, eikä ihan pysyvää, mutta muuten kyllä varsin maisemaan sopivaa.

Umbra
Niille, jotka ovat miettineet, miltä Umbra näyttäisi pystyillä korvilla...

EVÄSRETKELLÄ

Tarkoituksena oli kiertää Soininmäen luontopolku, mutta maastossa ja poluilla oli vielä sen verran lunta, että alkuperäinen suunnitelma kulkeutui ratsastusreiteille ja kevään mutaisille metsäteille. Retken kohokohta oli tietysti eväiden syöminen, tyypit kipusivat suurelle kivelle nauttimaan matkaan pakatuista herkuista ja häikäisevästä kevätauringosta.

Savonlinnareissun mahdollistanut emäntäväki, Umbra ja Katja.

Reissulla vähiten näkyvillä, joskin muuten mukana, oli Luna-mamma, jolla on meneillään ankara kolopesintävaihe, niin ankara, että toisinaan mammalla taisi eväsretken herkkupalajaotkin kokematta, kun emoa kiinnosti enemmän kiihkeä kaivaminen kiven alla. Tietäähän sen, miltä näytetään sen jälkeen, kun on pelmuttu hiekkakuopissa.

KOTOYMPYRÄT

Katjan ja Umbran kotoympyröissä laitettiin ruokaa, syötiin hyvin, leputettiin, siivottiin, rupateltiin ja käytiin lähimaastoissa kulkemassa. Viikonloppu oli huikean aurinkoinen ja keväinen, reissailu ja kokeminen hauskaa.

Hipalla oli hauskaa, kun joku oli sen kanssa samalla omituisella aaltopituudella. Ihan huippua, kun Umbra jaksoi olla Hipan kanssa tosissaan keppitaistoissa.

Mamma oli koko viikonlopun vihjailevasti käpertyneenä cavalierkokoiseen koiranpetiin. Meni perille mitä mamma haluaa synttärilahjaksi....

Kiitos Katja ja Umbra, että saatiin visiteerata teillä!

Ursasta Suomen Agilityvalio!!

2011-04-10T21:27:00.004+03:00

Muistan, miten joskus kirjoitin jonkun harrastusten tavoitelistalapun taakse hyvin pienellä (kun en ihan tohtinut kirjoittaa rehdisti listan loppuun): FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula. Nyt tuo arka toive on kokonaisuudessaan totta! Olen niiiiin iloinen! :D

Agikisattiin tänään Ursan kanssa Pieksämäellä Hannele Lummerannan tiukka-aikaisilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta puhdas suoritus, joskin harmittavasti yliajalla (tulos 1,52, sij.5). Toinen rata oli kiinnostavalla tavalla erilainen ja ohjauksellisesti monella tapaa ratkaistavissa, onnistuin valitsemaan meille parhaiten toimivat ratkaisut ja ohjaamaan Ursaa varmasti ja rohkeasti, Ursa liikkui hyvin, toimi ohjauksen mukaan ja teki tiukat kurvit. Millekään ylimääräiselle ei radalla olisi ollut aikaa - vaan meille se riitti! Ursalle SERT-A ja 2. sija puhtaalla radalla ja täpärällä ajalla -0,09 (tulos 0/-0,09, sij.2./25).

Viimeisen sertin myötä Ursa on kaiken treenaamisen ja kisaamisen jälkeen ansaitusti FI AVA! Mahtavaa!

Kiitos kaikille meitä tsempanneille, koutsanneille, meidän kanssa treenanneille ja erityisesti sille porukalle, joka oli jännittämässä meidän viimeisen sertin metsästystä! KIITOS!

Takana on kisaviikonloppu viimeisen päälle. Eilen kisattiin JATin kotikisoissa Sami Topran tuomaroimilla radoilla. Ekaradalla AVAutuminen oli jo lähellä, aika olisi riittänyt 2.sijaan ja sertiin, mutta valioituminen livahti kontaktivirheeseen (tulos 5/-4,77, sij.10./36), toiselta radalta nolla (tulos 0/-2,07, sij.7./37). Tänään sitten paikattiin parempaakin paremmin eilisiä pettymyksiä. ;)

Katselmustunnelmia.

2011-03-22T18:55:00.024+02:00

Katselmus Helsingissä Tuomarikartanon vinttikoirakeskuksessa 19.-20.3. jätti taas lähtemättömästi muutamaksi päiväksi silmien ja korvien täydeltä haukkua ja hännän huisketta. Tunteen, että tuli taas nähtyä niin paljon lyhyessä ajassa, että tuntuu, ettei nähnyt mitään...

Lukumäärältään pieni Omituinen klaani oli Katselmuksessa taas vahvasti edustettuna. Sijoituksia napsivat moitteeton Nutukas Illusia , joka oli upeasti VET-n 1. sekä tyttärensä Nutukas Ursula AVO2-n 4. - joka sai myös hienosti agilitykiertopalkinnon, ollen Agilitykoira 2010, virallisissa kisoissa parhaiten menestynyt paimensukuinen. Lisäksi ulkomuotoluokissa olivat esillä Omituinen Umbra (AVO1-n) sekä siskokset Omituinen Källeröinen , Omituinen Metsähippa ja Omituinen Pihkakinttu (NUO-n), jotka saivat itsensä näköisiä arvosteluja, mutta eivät tällä kertaa päässeet loppukehiin asti.

Omituiset Noita, Pihka sekä Umbra kilpailivat myös möllitokossa. Tekemistä ja treenaamista on vielä jokaisella, joskin osin oli näkyvillä kyllä jo varsin onnistuneitakin paloja sekä hyvää kontaktia. Erityiskiitos tokottelijoille, kiitos, kun uskaltauduitte tottelemaan Omituistenne kanssa!

OMITUINEN KÄLLERÖINEN
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Riina Vasko
19.3.2011, Lasse Tuominen
Oikea tyyppinen. Keskikokoa hieman pienempi. Pää, runko ja raajat hyvät. Karvapeite oikeanlaatuinen, mutta karvanlähdöstä johtuen niukka. Luonne oikea. Juoksuaika.
NUO-n -

OMITUINEN METSÄHIPPA
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
19.3.2011, Lasse Tuominen
Lähes oikeatyyppinen. Runko ja raajat hyvät. Pään otsapenger voimakkaasti kehittynyt. Toinen silmä puuttuu. Karvapeite oikea. Luonne hyvä.
NUO-n -

OMITUINEN PIHKAKINTTU
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
19.3.2011, Lasse Tuominen
Oikeatyyppinen. Pää, runko ja raajat oikean laatuiset. Karvapeite oikean laatuinen. Esiintyy rauhallisesti, mutta on hieman arka.
NUO-n -.

OMITUINEN UMBRA
Delete x Nutukas Illusia

kuva Aino
20.3.2010, Lasse Tuominen
Oikeantyyppinen, keskikokoa hieman pienempi, kevytrakenteinen, rungon mittasuhteet oikeat. Pää hyvä. Takaraajoissa hieman ulkokierteisyyttä. Karvapeite oikeanlainen, pohjavilla puuttuu karvanlähdön takia. Luonne hyvä.
AVO1-n sin.

BH TK1 NUTUKAS URSULA
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia

kuva Päivi Reiman
Ursa ravissa - kuva Risto Linnoskivi
20.3.2011, Marja Tuominen
Rakenteeltaan kaunis. Narttumainen olemus. Hyvä turkki. Käyttäytyy rauhallisesti.
AVO2-n 4.

NUTUKAS ILLUSIA
BH Pukranvaara Ravja x Nutukas Wanilla

kuva Päivi Reiman
20.3.2011, Outi Pikkarainen
9-vuotias narttu, jolla hyvä pää ja ilme. Hyvä tyyppi. Liikkuu hyvin. Esiintyy hyvin ja on hyvässä kunnossa. Mukava luonne.
VET-n 1.

Oma kuvasaalis Katselmuksesta jäi hyvin laihaksi, mutta onneksi koirat ovat osuneet muiden kameroiden eteen. Kiitos Minna, Risto, Päivi, Aino ja Riina kuvien lainaamisesta!

PLS:n Agilitykoira 2010.

2011-03-22T18:55:00.023+02:00

Ursa oli vuonna 2010 virallisissa agilitykisoissa parhaiten menestynyt paimensukuinen ja sai Katselmuksessa agilitykiertopalkinnon vuodeksi eteenpäin. Huippua!

kuva Päivi Reiman

Päivä yhdessä.

2011-02-14T17:27:00.011+02:00

Hipan ja Noidan eilisten lumiriemujen myötä
Omituinen porukka toivottaa
Iloista Ystävänpäivää!

Erityisterveiset ja mahanalusrapsutukset Omituisille kasvateille Suomessa ja "siellä kaukana"!

Omituiset agilitysiskot.

2011-02-14T07:40:00.021+02:00

Eilinen oli muka ihan pikkuisen jo kevätpäivä. Pakkasta oli hurumykke, mutta käytiin silti hallilla ottamassa itsenäisesti vähän agilityä ja käytiin vielä pitkällä lenkillä metsässä. Mukana oli ihanaisen iloinen littakorva Noita.

Siskosten (Omituinen Metsähippa "Hippa" & Omituinen Källeröinen "Noita") agilitytreenit ovat alkaneet pitkän tauon jälkeen. Syksyllä Hippa ja Noita olivat samalla alkeiskurssilla ja nyt 2,5kk treenitauon jälkeen päässeet tiistai-illan jatkoryhmiin. Uuden hallin myötä itsenäisen harjoittelun mahdollisuus on auennut ihan uudella tavalla, joten varmasti tullaan kimppatreenaamaan jatkossakin. Ursa näytti ensin esikuvan mallia kontakteilla ja kepeillä sekä muutamalla hypyllä ja sen jälkeen pääsi pikkusiskot areenalle.

Noita on pätevä. Parin hypyn ja putken suora hoituu mallikkaasti, toki aloittelevan koiran tapaan hakee vähän ohjaajan luo hyppyjen välissä, mutta suuntaus on estehakuisempaan. Hippa-sisko taas ei vielä ihan tajua, että esteitä voi olla useampikin peräkkäin. Alkeiskurssin aikana teki pieniä pätkiäkin, mutta tauon aikana on tullut vähän taantumaa. Kun Anna palkkasi kahden hypyn takaa, niin neiti kyllä loikki iloisna riepomaan karvahanskaa.

Kontaktit on hienosti hallussa - kuten kuvasta näkyy. Tyypit muistaa paremmin kuin hyvin miten kontaktit pitää ottaa. Tässä Hippa on erityisesti edukseen, eipä voisi loistavammin alastuloa suorittaa: nami maasta ja suoriltaan kontaktille istumaan, aivan oikeaoppisesti 2on-2off-tekniikalla, siinä maltilla odottaen, kunnes lupa heltiää lähteä.

NOITA PUOMILLA.

HIPPA PUOMILLA.

Kepeillä on käsivatkaus käynnissä, ohjaajilla on siis suuri merkitys. Koirien päähän ei ole varmaankaan vielä uponnut paljoakaan, kepit on sen verran vaikea este, mutta iloisia suorituksiksia saatiin tytöille. Hippa etesi vauhdilla karvahanskan perässä neljää keppiä ja Noita namin kanssa ensin neljää ja sitten kuutta keppiä. Ohjurit on käytössä molemmilla.

Oli kivaa, otetaan Noita ja Anna uusiksi! :)

Kuvat ovat heikon valaistuksen takia laadultaan pääosin surkeita, mutta tekemisen meininki välittynee.

Tapaninpäiväactionia.

2010-12-26T18:31:00.013+02:00

Hippa sai joululahjaksi leveän nahkapannan. Uusi asuste lisää mukamas piiparaisen uskottavuutta.

Niin varmaan! Neiti Ei-Kaikki-Muumit-Laakossa:n perushilluva asenne on ja pysyy. Hippa piinasi kaikkia kanssakulkijoita tasapuolisesti, tapansa mukaan ärsytti ja härkki niin kauan, että joku lähti mukaan leikin pyöritykseen.

Mamma yritti opettaa tapoja.

Ursa juoksi yli.

Mutta silti hippa oli ihan hirveä, kamala äänekäs ja pelottava.

Kehtasi kirppu vielä hihitellä päälle...

Rasittavan ja luvattoman positiivisen kakaran mammakoira lähettää kaikille juttelevat Tapaninpäivätervehdykset!

Hipan ja Noidan lumipeuhujen myötä.

2010-12-24T00:08:00.001+02:00

Aurinkotervehdys.

2010-12-12T17:45:00.013+02:00

Järven jäällä on tilaa leikkiä risu- ja keppileikkejä,

...juosta kovaa ees taas,

...painia ja riehua

...sekä näyttää vähän myös sievältä.

Kylmää oli, mutta tyypeillä oli kivaa.